"Säästäkää meitä edes noista scènes d'amour"! (rakkauskohtauksista) huusi majuurska katkerasti. Hän istui — kuten hän sitte uskoi miehellensä — ja "häpesi silmät korvat täyteen" Stjernen vuoksi, joka seisoi jäykkänä ja suorana, toinen käsi takin väliin pistettynä ja antoi Agnetan äidin pitää puheenvuoroa. "Saako luvan kysyä" — kun majuurska oli suuttunut, hän mielellään aina viime vuosisadan tapaan alkoi puhua ranskaa — "miten kauan Joachim oli ollut tyttäreni 'aux petits soins'?"
"Ensi päivästä, kun hänet näin", vastasi nuori Skytte lämpimästi.
"Se oli jotenkin sukkelaan edellisen kuulummaksi käyneen rakkausjuttusi jälkeen!" tätä katkeroitunut majuurska ei mitenkään voinut olla huudahtamatta.
Joachim lensi häpeästä ja vihasta tulipunaiseksi hiusrajaan saakka.
Agneta käänsi päänsä ja katsoi ihmetellen häneen.
"Charlotte!" huusi majuuri nuhtelevaisesti — jotenkin ankarasti. Mutta kun hän samassa kohtasi vaimonsa katseen, lisäsi hän heti säyseämmin:
"Eikö ole tarpeetonta Agnetan saada tuosta tyhmästä jutusta tietoa?"
"Onko se tarpeetonta, että tyttäresi saapi tietää, minkä kevytmielisen Don Juanin hän ymmärtämättömyydessään mieluummin valitsee kunniakkaan ja vakaantuneen kosijan sijaan", lopetti majuurska päättäväisesti.
Syntyi hetkeksi syvä hiljaisuus huoneessa. Agneta seisoi liikkumatonna samassa asennossa, serkkunsa olkapäätä vasten nojaten, silmät alas luotuina.
Majuurskasta tuntui yhtäkkiä vastenmieliseltä puhua enempää asiasta; mutta hän pakoitti itsensä siihen. Hän nousi ja sanoi seisaaltaan jonkunmoisella arvokkaisuudella:
"Joachim todellakaan ei ole puhtaan sydämesi arvoinen, pikku tyttö rukkani. Jospa vain tietäisit, miten hän äskettäin Tukholmassa…"