Ylhäällä rappusilla niiasi Karin Maria syvään "armolliselle tädilleen", kuten Skytten tytöt läheisen sukulaisuuden odotuksessa olivat saaneet luvan kutsua Malviina muijaa. Majuuri viipyi vähän hevosen luona, jonka takajalkaa hän lämpimästi puollusti, Figge Vallqvistin varomattomasti rohjetessa käydä sitä arvostelemaan.
Vanha vapaaherratar, suorana ja jäykkänä kuten tavallisesti, avokaulaisessa, kapeassa keisarivallanaikuisessa puvussaan — sitte vuoden 1810 olivat uudet kuosit hänet koskematta sivuuttaneet — katseli kainostelematta Karin Mariaa "lorgnetillaan", samalla kun hän, oikeastaan erityisesti kehenkään päin kääntymättä, puhui suoraan vieraan pään yli Niilo Olaville.
"Miten hän on kaunistunut sitte kun viimeksi hänet näin talvella! …
Eli kenties puku sen vaikuttanee? …"
Karin Marialla oli uusi, silkkinen musta kesäpäällysvaate ja sufflettihattu, jonka lierien alle oli ruusukimppu asetettu ja hän piti pienen, vihreän päivänvarjonsa notkeasti riippumassa toisella kalvosellaan. Hän näytti nyt — kuten ainakin sievältä sekä komealta, eikä Malviina mummon kainostelematon arvostelu häntä kertaakaan punastuttanut.
"Hänestähän, rakkahastani on sukeutunut oikein kunnon ihminen, jota sopii näyttää" — tällä kertaa kääntyi vapaaherratar nuoreen tyttöön päin. — "Ja hän osaa käyttäytyä"! Hän piti häntä vähän kauempana luotaan. "Ei hullumpi, ei ollenkaan hullumpi…"
Karin Maria hymähteli ja vilkasi kainostellen Niilo Olaviin päin ja lausui jotain että hänen armollinen tätinsä oli liian hyvä.
"Jospa voisin käsittää missä Niilo Olavin silmät ovat olleet"! jatkoi vapaaherratar yhtä äänekkäästi mietiskelemistään… "Hän käyskentelee täällä murjotellen kuukausmääriä ja nostaa sellaisen helvetin mellakan tuon toisen pienen pippuripussin vuoksi, joka on rakastunut serkkuriiviöönsä", — tässä teki Niilo Olavi epätoivoisen, mutta aivan tuloksettoman kokeen keskeyttääkseen äitiään — "sen sijaan että hän talttuisi ja pitäisi silmänsä auki niin että osaisi suunnata ne oikeaan paikkaan".
"Neiti Karin Maria voi olla ylpeä siitä, että siinä määrin olette äitiäni miellyttänyt", lisäsi siihen parooni raukka ujosti, koettaen kääntää kaiken leikiksi. "Hän muutoin tavallisesti on hyvin vaativainen nuorten naisten suhteen".
Vapaaherratar, jossa vanha Eeva hetkeksi heräsi nypiskeli arvostellen Karin Marian päällysvaatetta ja sitte uutta Walter Scottruutuista pumpulihametta.
"Vai niin — tämä siis on muodissa nyt! … No niin, ei hullumpaa — kaikkihan riippuu siitä miten sen päällään kantaa ja tällä pienosella on ryhtiä, — todellakin ryhtiä…"