"Miten leveät teidän hameenne nykyään ovat"! hän pyrähytti Karin Mariaa kuin olisi tämä ollut nukki. "Kuka hänelle ompelee"?
"Sen teemme me itse", vastasi Karin Maria kainosti. "Se tahtoo sanoa mamseli Fiken tavallisesti auttaa meitä".
"Niinkö?… Mitä hän ottaa?" jatkoi utelias ja mitä suurimmassa määrässä taloudellinen vapaaherratar tutkintoaan.
"Kahdeksan killinkiä päivältä", vastasi Karin Maria totuudenmukaisesti.
"Kahdeksan killinkiä"! huusi vapaaherratar Malviina lyöden käsiänsä yhteen. "Kuudessakin pitäisi olla kylliksi, minun mielestäni kun on talon ruoka".
Karin Maria ei ruvennut pitemmältä kinastelemaan palkka-asiasta vapaaherrattaren kanssa, joka sitte viime sodan oli niin arka puhtaasta rahasta ja maksoi vain palvelusväelleen aina "tavarassa", ja ainoastaan pyhän Mikaelin päivänä antoi hän kaksi bankkoa "taskurahoiksi".
Majuuri, jonka vihdoinkin oli onnistunut saada Figge Vallqvist vakuutetuksi takajalkaa koskevasta asiasta, astui nyt kesän kuumuudesta hikisenä ja punaisena rappuja ylös ja Niilo Olavi pyysi herrasväen siirtymään salonkiin "jäähdyttämään itseään kahvikupposella".
"Noo", sanoi vapaaherratar silmäten ylös ijankaikkisesta purkamistyöstään. Kahvi oli nyt juotu ja herrat keskustelivat heinistä huoneen toisessa päässä. "No, joko se sisar Agneta nyt alkaa malttaa mielensä"?
"Luulen ettei Agneta sisareni malta mieltänsä siinä merkityksessä kuin armollinen tätini tarkoittaa", vastasi Karin Maria kunnioittavasti, mutta varmasti.
"Härkäpäinen kuten kaikki Skyttet!" lausui mietiskellen vanhempi naisista. "Ainoastaan rohkeutta — ei mitään taitavuutta! Entäpä hän itse, pikku serkku! Meillä ei ole mitään sydänsalaisuuksia meillä?"