Karin Maria silmäsi vapaaherratarta. Nyt kun hänellä ei ollut tuota vanhanaikuista, töyhtöniekkaa, sotilashatun tapaista hattuaan ja kun hän oli säädyllisesti, joskin vanhanaikaisesti puettu, näkyi että Malviina Stjerne kerran — joskin kauan sitte — oli ollut suuri kaunotar. Ehdottomastikin katsahti hän ylös pieneen tauluun 1780 luvulta, joka riippui sohvan yllä: hento, hieno, pitkä, vaaleaverinen — veitikkamaisin, suurin, kirkkain silmin, hymykuoppaisin kasvoin ja korkeaksi kammatuin, puuderoiduin tukin. Sellainen oli neiti Lejonklo ollut, kun hän seitsentoista vuotiaana oli joutunut vanhan parooni Stjernen vaimoksi. Vanha nainen käännähti Hänen katseensa suunnittui samaan kuin Karin Mariankin ja osaksi ivallinen, osaksi surumielinen hymyily solui hänen huuliensa ylitse.
"Hän tuolla", hän nyykähytti muotokuvalle, "hän ei ollut elämää varten kypsynyt, armahaiseni, kun hän alkoi taistelunsa. Ja", lisäsi hän hieman pilkallisesti aistillisella äänellä, joka sai Karin Marian, mikä oli kuullut monta vanhaa juorujuttua, punastumaan, — "ei edes miehellekään! Mutta hän oppi sen — hän oppi sen, rakkahani!"
"Mutta sellainen vaimo", vapaaherratar nousi hyvin yht'äkkiään, heittäen purkaustyönsä syrjään, "ei kelpaisi Niilo Olavilleni! Varsinkaan kuin henttunen ei ole kauempana kuin Munkebodassa. Ja hän — nuori Skytte — hän ei mielestäni näytä siltä että hän väistyisi aviomiehenkään edestä!"
"Paras tätini!" huusi Karin Maria loukkaantuneena. Nämät sanat hänen sisarestaan ja Joachimista nostivat veren hänen poskillensa.
Vapaaherratar katsoi ivallisesti häneen, mutta kumminkin jonkunmoisella hyväntahtoisuudella.
"Niin, niin, armahani, — hyvä sana jälleen! Minä tunnen maailmaa, sen saa pikku Karin Maria uskoa, tunnen siksi miehiä, sekä naisia myöskin.
"Täytyy pitää kyyhkyslakkansa suljettuna eli myöskin — ja se onkin viisainta — täytyy olla kyyhkyläisiä pitämättä!"
Hän vaikeni hetken. Sitte kumartausi hän pian ja pani yhtäkkiä kätensä
Karin Marian olkapäälle.
"Mitä sanoo hän, armaiseni — eikö hänellä itsellään olisi halua tulla
Marieholman vapaaherrattareksi?"
"Mutta täti Stjerne — paras täti!" huudahti Karin Maria aivan hölmistyneenä.