Lopuksi tulivat he pieneen lehtimajaan, jota Karin Maria erityisesti suosi ja jonne hän oli ripustanut tuuli harpun, jonka hän tahtoi näyttää paroonille.
Mutta — Karin Maria oli tuskin etusormellaan innokkaasti osottaen riippukoivua, alkanut selityksensä, kun parooni yhtäkkiä kumartui eteenpäin ja laskien kevyesti kätensä Karin Marian kädelle, keskeytti hänet:
"Neiti Karin Maria", alkoi hän melkein juhlallisesti — kireä suhde hänen ja tyttöjen välillä "kosinta" aikana oli syynä etteivät he koskaan olleet tulleet heittäneeksi arvonimiä pois, — "te olette ainoa, jonka kanssa, tuntematta kovin suurta vastenmielisyyttä voin puhua… tuosta… tuosta…" Hän pysähtyi, katsoi häneen ja istahti äkkiä raskaasti turvepenkille sanoen: "salliiko neiti?"
Karin Maria kumarsi kohteliaasti päätään; hän istahti itse vähän matkan päähän hänen viereensä.
"En ole", alkoi hän jälleen vähän hämillään, katsomatta häneen, "koko tänä kuukautena kuullut mitään Agnetasta. En ainoatakaan sanaa", hän katsahti pikaisesti ylös.
"Niin", sanoi Karin Maria epävarmasti, "en tiedä…"
"Te tiedätte minkälaisissa oloissa me erosimme?… Minulle ei ainakaan erittäin edullisissa ja toivehikkaissa…" hän katsoi taaskin ylös, ikäänkuin vedoten Karin Mariaan. Ensi kerran selvisi Karin Marialla oikein, että paroonilla oli todellakin hyvin kauniit siniset silmät ja että hänen katseessaan oli paljon "tunnetta".
"Herra parooni", sanoi hän yht'äkkiään päättäväisesti, yhtä muodollisesti kuin hänkin, mutta ystävällisellä ja avomielisellä vakavuudella, "te olette kerran tehnyt minulle sen kunnian, että olette toivoneet minua sisareksenne. Suvaitsetteko te, että tuokion puhuttelen teitä, kuin todellakin niin olisi?"
"Paras neiti Karin Maria" — hän tarttui vilpittömällä kiitollisuudella hänen käteensä — "niin sitä juuri uskalsinkin teiltä toivoa."
"No niin", Karin Maria vetäsi hiljaa kätensä pois, "minä luulen… minä luulen… Jumalan tähden, älkää ymmärtäkö minua väärin! Mutta luulen että tekisitte oikeimmin itseänne kohtaan ja jalomielisimmin sisareeni nähden, jos te, aivan kokonaan vetäytyisitte hänestä pois, luopuisitte vaatimasta hänen kättään ja vapauttaisitte vanhempani lupauksestaan".