"Ja sitte" — sanoi hän hiukan viivytellen, melkeinpä epäillen — "parooni Stjerne Marieholmasta".
"Nils Olof Stjerne?" kysyi Joachim uteliaisuudella. Serkun äänessä oli ollut jotain salaisesti peittelevää, joka selvästi lupasi enempää ja herätti mielenkiintoa.
"Niin… Beata istui alas luoduin silmin keinutellen polkimia jalallaan ja punniten sukkulaista kädessään.
"No? …" tutki Joachim rohkaisevasti. Näkyihän selvästi, että Beatalla oli jotain sanottavaa, jota hän enemmän kuin mielellään tahtoi tuoda ilmi.
"Hän tulee tänne usein", jatkoi hän samalla äänellä.
"Niinkö?…" Joachim serkun silmät kävivät yhä enemmän odottaviksi ja kysyviksi.
Beata kumartausi hieman kankaasen päin ja sanoi vähän matalammalla äänellä, kuin kuiskaten:
"Hän nyt on melkein kihloissa Agnetan kanssa".
"Eihän"! huudahti Joachim, — ei niin vastaanväittäen, vaan ihmeissään.
Beata nyykähytti vaan vakuudeksi heittäessänsä pikasesti sukkulan loimien lomitse, polkasi ja löi.