"Minä tietysti vähän pelkään sanoa sitä äidille, sen mamseli Fiken kyllä ymmärtää… Hän voisi pitää sitä loukkauksena — perhettämme kohtaan, tarkoitan — kun se on hän joka rikkoo. Ja kun tiedän, että parooni Stjerne panee paljon arvoa äidille ja isälle, niin…" Karin Maria vaikeni hämillään "En tosiaankaan tiedä mitä minun pitäisi tekemän", lopetti hän puheensa.
"Minä en luule että Karin Marian pitäisi sanoa se äidille heti", sanoi mamseli Fiken varovaisesti. "Ainoa tapa millä voitaisiin se luonnollisesti esittää olisi 'löitnantin' kautta… Hän puhuisi parooni Stjernen kanssa".
"Mutta sitten taasen pelkään että parooni Stjerne, joka pelkästä suvaitsevaisuudesta, pelkästä hyvyydestä, niin sanoakseni, vapauttaa Agnetan, pitäisi sitä jonkunmoisena kopeutena Joachimin puolelta, jonakin pakottamisena, jos hän…"
"Eikä, jos Joachim serkku käyttäytyy viisaasti! Ja kun hän saa tämän kuulla, tulee hän niin iloiseksi, että kyllä saamme hänen taivuttamaan jäykkää niskaansa hieman…"
Karin Maria katsahti luottavasti, melkein ihaillen mamseli Fikeniin.
"Sitten pitäisi minun ensiksi puhua serkku Joachimin kanssa?…"
"Jos minä uskallan neuvoa Karin Mariaa", mamseli Fiken kävi yhä nöyremmäksi mitä varmemmaksi hän tunsi itsensä. "Ehkä Karin Maria tekisi sen heti ennenkuin hänen armonsa, majuurska saa vihiä asiasta. Voimmehan kutsua häntä tänne…"
"Se olisi varmaankin viisainta", sanoi Karin Maria helpotuksesta huoahtaen. "Silloin voisi mamseli Fikenkin olla mukana…"
Mamseli Fiken otti heti irti suuren vyöliinansa ja rupesi sillä innokkaasti huitomaan nuoreen Skytteen kääntyen.
"Minuako huidotte"? huusi Joachim niityn yli hevosen selästä.
"Niin" vastasi Karin Maria kimakasti mutta varmaan. "Eikö Truls voi ottaa hevosiasi"?