Joachim puristi päätään. Hän viittasi päättäväisesti — pikku Hansille, joka avojaloin, sormi suussa, koko matkan oli juossut ihailemainsa hevoskaakkien perässä, ja teki hänet kuningastakin onnellisemmaksi antamalla hevosen hänen hoitoonsa ja vielä kuusi äyriä palkkioksi. Sitten juoksi hän kiivaasti niityn poikki ja välinpitämättömästi sanoen: "Mikä Herran nimessä on hätänä"? heittäysi hän suulleen pehmeään ruohoon sillan vieressä. Karin Maria ja mamseli Fiken vetivät heti häveliäästi jalkansa ylös.
"Arvoisat neidit, älkää olko millännekään"! huusi Joachim nauraen. "Parole d'honneur, jos muuta näen kuin kengänanturanne"!
"Serkku Joachim"! sanoi Karin Maria tuimasti ja poimitteli hameensa ankarana ympärilleen. "Jospa tietäisit kuinka vakavia asioita meillä on puhuttavana sinulle…"
Joachim nousi äkkiä kyynärpäähänsä nojaten. "Oletko kuullut jotain
Agnetasta"? kysyi hän levottomasti.
Karin Maria teki kieltävän liikkeen ja kertoi hänelle keskustelunsa
Stjernen kanssa pääpiirteissään melkein samoin kuin äsken mamseli
Fikenille.
Nuori Skytte oli noussut seisaalleen. Hän seisoi siltapatsaasen nojaten ja katsoi tarkkaavaisesti serkkuunsa.
"Mutta… mutta minä en ymmärrä!… Hän joka on härkäpäinen kuin itse paholainen… Jotain on täytynyt tapahtua, joka on häneen vaikuttanut…"
Joachim seisoi ja ajatteli yöllistä vierailuaan Kristianstadissa viikko takaperin. Hän oli näinä viime päivinä useasti torunut itseään siitä että voi niin ajattelemattomasti panna rakastettunsa maineen vaaran alaiseksi ja pelkäsi nyt heti että joku mahdollisesti oli huomannut hänet ja Agnetan yhdessä ja kertonut siitä tavalla, joka… Hän vuoroin punastui ja vaaleni ajatellessaan, että Niilo Olavi mahdollisesti olisi saanut vihiä asiasta.
"Vaikuttanut häneen"! toisti Karin Maria ja lensi tulipunaiseksi. "Niin… mahdollisesti vanha vapaaherratar, hän on alusta alkaen ollut naimista vastaan, niinkuin tiedät…"
"Sitten olisi hän voinut käyttää vaikutusvaltaansa aikaisemmin, niin ainakin minusta…", mutisi Joachim.