XV.
Hänen armonsa majuurska ei ollut kovinkaan mielissään kuullessaan puhuttavan paroonin ritarillisesta vetäytymisestä. Hän tunsi itsensä syvästi loukatuksi. Naimiskauppaa oli, ei ainoastaan koko ympäristössä puoli vuotta innokkaasti aprikoitu, ei ainoastaan laamanska viiden tyttärensä kera ollut sen takia harmista haljeta, vaan olipa hän jo asiasta kirjoittanut kälylleenkin Tukholmaan. Ja päälle päätteeksi oli hänen täytynyt uskoa koko salaisuus Fagerhjelmiläisille kun Agneta sinne aivan äkkiarvaamatta lähetettiin. Koko häpeä lankesi nyt hänen päällensä "tous les frais", niinkuin hän kiivaana sanoi Karin Marialle. Jos olisi aavistanut että sen näin piti päättymän olisivat he jo aikoja sitten voineet rikkoa Agnetan puolesta — ainakin olisi se näyttänyt paremmalta, kuin että häntä, lapsi poloista tällä tavalla, noin vaan hyljitään! Sen takia ei heidän olisi tarvinnut heittää häntä Joachim riiviön syliin. Koko Göingen kihlakunnassa ei ollut niin pulskaa tyttöä kuin Agneta — hän olisi voinut saada kenen tahansa, ennenkuin tämä kirottu juttu tuli väliin. Majuurska istui ullakossa kattoikkunan alla, suorana kuin tikku ja kirjoitti omakätisesti — näin ja samaan suuntaan sanellessaan — suurta pesuluetteloa, Karin Marian ja Beatan, merkillisen nöyrinä ja alakuloisina, mutta sydämessään iloisina, pesuvaatteita eri läjiin äidin komennon mukaan lajitellessa. Tätä työtä ei Skytten talossa palkatuille henkilöille uskottu.
Joachim oli edellisenä päivänä käynyt toisella vierailullaan Marieholmassa, jossa hän oli Niilo Olavin kanssa sopinut. Mitä heidän välillään oli tapahtunut sitä ei kukaan varmuudella tiennyt — mutta sitä ei tarvinnutkaan tietää, tulos oli kaikille selvillä. Kohta kotiin saavuttuaan, meni Joachim nimittäin suoraan setänsä ja tätinsä luokse ja kertoi lyhyesti mutta selvään että nyt oli parooni Stjerne luvannut, äitinsä neuvoa seuraten ja tultuaan huomaamaan ettei hänellä ollut mitään toiveita voittaa aijotun morsiamensa sydäntä, vapaaehtoisesti vapauttaa Agnetan vanhemmat lupauksestaan ja peruuttanut kosintansa.
Majuurska istui kuin kivettyneenä. Erittäinkin sapettivat häntä ne sanat "äitinsä neuvosta…" Ei hän totta tosiaankaan olisi voinut aavistaa että Malviina muija oli mokoma sala vehkeilijä!
Mutta isossa eteisessä sulki Joachim Karin Marian syliinsä ja katsoi häntä kauan veitikkamaisesti silmiin. Hän kysyi jos serkku tahtoisi että hän kertoo mitä vanha vapaaherratar oli sanonut — hänelle hän sen kyllä uskaltaisi kertoa! Karin Maria kävi tulipunaiseksi ja kieltäytyi kuulemasta hänen lörpötyksiään. Sitten kuiskasi Joachim ääneensä nauraen jotain hänen korvaansa ja suuteli häntä tulisesti poskelle, ennenkuin harppasi ylös ylisen portaita Beatan luokse, jolta hän toivoi varmuudella saavansa ääretöntä myötätuntoisuutta.
Karin Maria seisoi kauan ja hieroi ajatuksissaan poskeaan esiliinansa kulmalla, siksi kun pieni harvoin huomattava kuoppa suupielessä tuli näkyviin. Hän päätti ensi tilassa urkkia Niilo Olavilta mitä hän ja serkku olivat keskenään puhuneet. Mitä vanha vapaaherratar ajatteli ja sanoi siitä hän tietysti viisi välitti.
Itse asiassa ei Joachimin olisi tarvinnut pitää salassa keskusteluaan Stjernen kanssa. Kaikki oli tapahtunut hyvin juhlallisesti. Nuori Skytte oli alusta aikain esiintynyt hyvin kunnioittavasti ja kohteliaana ja Niilo Olavi joka viime aikoina oli kyllikseen kuullut äitinsä ennustuksia "morsiosta joka tuo rakastajan myötäjäisiksi", oli levollisesti mutta tunteellisena sanonut että kun hänellä nyt vähemmin kuin milloinkaan ennen oli toiveita voittaa Agneta Skytten sydämen, ei häntä myöskään hänen takiansa tarvinnut pitää kotoa ja perhepiiristä eroitettuna. Niilo Olavi kohteli Joachimia koko ajan jonkunmoisena valtuutettuna lähettiläänä Munkebodasta, eikä sanallakaan maininnut heidän kilpakosintaansa. Joachim kohta ymmärsi, eikä hänkään tätä arkaluontoista asiaa koskettanut. Eihän se itse asiassa kuulunut Niilo Olaville miten Agnetan kohtalo vastedes suoriutuisi, kun hän itse ei enää ollut hänen elämäänsä määräämässä.
Sitten oli Figge ukko, joka korkeammasta määräyksestä ei ollut mistään tietävinään tullut sisään ja kaikki kolme olivat juoneet lasin totia parhaassa toveruudessa Stjerne oli tavallista vaiteliaampi ja joi tavallista enemmän. Sitten tarjosi vapaaherratar lasin teetä ja Joachim sai hänen huuliltaan kuulla ensimäisen varsinaisen selityksen käänteesen, joka suuressa määrin häntä huvitti.
"Jaa, jaa rakas Corydonini", vanha nainen taputti häntä ystävällisesti, mutta vähän kova kätisesti poskelle, pienillä luisevilla sormillaan. "Kun nyt pian saamme Amarylliksemme morsiusvuoteesen, muistammeko silloin joskus vanhaa Malviina Stjerneä, jonka ansioksi se pääasiallisesti on luettava?"
"Armollinen vapaaherrattareni voitte olla varma että ketään en ole useammin muistava kuin teitä", vastasi Joachim käsi sydämellään, sydämellisesti kiitollisena hänen arvokkaasta ja viisaasta sekaantumisestaan asiaan, vaikkei se kohta ollutkaan varsinaisesti hänen tähtensä tapahtunut.