Karin Maria osasi aina sanoa asian sillä tapaa että se vaikutti — Joachim väitti hänellä olevan verrattoman taidon tukkia suun toisilta heti kun avasi omansa. Se onnistui tälläkin kertaa. Beata ei tullut isoon aikaan sanoneeksi sanaakaan.
"Ehkä hän on jo kosinutkin sinua"? kysyi hän vihdoin koettaen olla ivallinen. Beata alkoi nimittäin jo tuntea sitä kunnioitusta, jonka jokainen järkevä ihminen antaa jo tapahtuneelle ja päätetylle asialle.
"On", vastasi Karin Maria aivan levollisesti ja jonkunmoisella ylpeydellä. "Hän lausui eilen muutamia sanoja, jotka… jotka… luulen olevani oikeutettu käsittämään sillä tapaa".
Tässä tunsi Beata ehdottomasti melkein ihailua vanhempaa sisartaan kohtaan. Kuninkaallinen prinsessa ei olisi voinut ilmoittaa hallitsevan ruhtinaan kosintaa suuremmalla kainoudella ja arvokkaisuudella samalla kertaa.
"Mitä sinä vastasit"? kysyi Beata yhä enemmän ihmeissään, nyt ilman vähintäkään ivaa äänessä.
"Pyysin kysymään isältä ja äidiltä — tietysti".
"Mutta silloinhan sinä siis tahdot hänet?…
"En suinkaan minä ole pakotettu ajattelemaan samalla tapaa kuin Agneta sisko"? sanoi Karin Maria vähän terävästi. "Luuletko sinä esimerkiksi, että minä tahtoisin Joachim serkkua? …"
Beata ei voinut enään väittää vastaan. Hän myönsi itselleen, ettei hän ollenkaan voinut Karin Mariaa käsittää.
Oli hetken aikaa aivan hiljaista puutarhassa. Mehiläiset surisivat uneliaasti auringon paisteessa kukkapengerten kohdalla ja apilaniityltä kuului Trulsin viikatteen suhiseva ääni, hänen niittäessään nurmea vaunuparille. Karin Maria, jonka koppa jo oli täysi, kiersi hernepenkin ja istuutui ääneti keskelle kapeaa käytävää sisarensa viereen.