"Karin Maria? …" sanoi hän vain ja laski kätensä kysyvästi hänen kädellensä.
"Niin Joachim", vastasi Karin Maria yhtä merkitseväisesti ja näytti kovin rikolliselta. Beata oli niin pelästynyt, että hän olisi voinut hiipiä pöydän alle päästäksensä näkemästä mitä oli odotettavissa.
Yhtäkkiä otti Joachim hurmauksissaan Karin Mariaa vyötäröltä kiinni ja nosti hänen leukaansa.
"Rakas serkku", sanoi hän sydämellisesti, "tämähän sovittaa kaiken!"
"Luulet ehkä, että minä teen tämän sinun tähtesi?" mutisi Karin Maria puoleksi nauraen, puoleksi harmissaan.
Joachim nauroi myöskin ja vakuutti kunniasanallaan, ettei hän sentään niin itserakas ole. Sitten vannoi hän ihastuksissaan kalliin valan että Niilo Olavi Stjerne oli parhain ja rehellisin mies auringon alla — vaikkei siltä kuitenkaan ansainnut sellaista helmeä kuin Karin Maria Skytte oli! Minkä kohteliaisuuden sekä sitä seuraavan onnittelusuudelman Karin Maria vastaanotti sopivalla kainoudella.
Beata seisoi sykkivin sydämin, odottaen että äiti avaisi oven ja kutsuisi Karin Mariaa vieraskamariin. Tämä seremoniia tuntui Beatasta kauheimmalta mitä vielä oli kokenut ja hän pelkäsi jo edeltäpäin sitä hetkeä jolloin hänen sisäänkäskettynä pitäisi seisoa keskellä lattiaa ja niiailla ja onnitella uutta lankoa, joka ehkä vielä päälle päätteeksi pitäisi velvollisuutenaan syleillä häntä.
"Nyt!" kuiskasi Beata hermostuneesti ja henkäsi syvään, kuullessaan jonkun koskevan lukkoon vierashuoneen puolella.
Karin Maria oikasihe konemaisesti ja astui sisään.
Tuokion seisoivat Joachim ja Beata liikkumattomina, hiljaa ja kuunnellen, vaikk'eivät voineet mitään eroittaa.