"Voitko ymmärtää", sanoi Joachim äkkiä ääneen kuiskaten, "että Karin
Maria hänestä huolii?…"
Mutta nyt tunsi Beata itsensä sisarensa puolesta loukatuksi. Hän oli jo näinä tunteina, keskustelun jälkeen aamupäivällä, ruvennut katsomaan Stjerneä toisilla silmillä — nyt, kun hän niin sanoakseni kuului perheesen — ja Karin Marian sulhasena oli hänellä lukemattomia hyveitä. Mutta yhtäkkiä — kuullessaan liikettä viereisestä huoneesta — keskeytti hän puheensa äkkiä:
"Serkku Joachim", Beata katsoi rukoilevasti häneen ja vetäytyi kyökin ovea kohden. "Sano minä… että minä olen mennyt mamseli Fikenin luokse hetkeksi. Minä…" hän levitti kätensä melkein traagillisesti, "minä en kestä kauempaa"!
XVII.
Juhlallisen Susannan päivän edellisenä iltana tuli Agneta isän hakemana ja setä Fagerhjelmin ja Susenin saattamana kotiin. Joachimin ja äidin kirjeestä, sekä vihdoin isältä itseltään oli hän saanut tiedon Karin Marian odottamattomasta kihlauksesta — nyt sai hän iltasella, ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa Beatalta kuulla kaikki yksityisseikat, niin hyvin kuin Beata itse, pääasiallisesti mielikuvituksensa avustamana ne tunsi.
Agneta oli nyt ollut niin kauan poissa ja aluksi ympäröi häntä sellainen kaupunkilaisilmakehä, että häntä kohdeltiin koko ensimäisenä iltana melkein yhtä suurella kohteliaisuudella kuin Susenia. Isän mielestä hän oli kasvanut ja äiti huomasi ensi silmäyksellä hänen vähän lihonneen ja että hän oli tullut rinnan kohdalta korkeammaksi. Hänen pukunsa olivat muodikkaammat, tukka oli "koketimmin" kammattu ja tapa oli käynyt paljon tottuneemmaksi ja varmemmaksi. Kun hän iltasella — he saapuivat Munkebodaan vasta kello kahdeksan — etehisessä heitti päältään ruskean päällystakkinsa ja vaaleassa, kukkaisessa karttuunihameessaan astui saliin, matkasta kalpeana, suurin, ruskein, kotiintulon ilosta sädehtivin silmin, näytti hän kaikkien mielestä lempeässä kesäillanhämyssä kauniimmalta, viehkeämmältä kuin ennen koskaan. Joachimin mielestä ainakin oli niin, kun hän tavanmukaisella kohteliaisuudella vei hänen kätensä huulillensa, — lämpimämpää tervehdystä näissä epävarmoissa oloissa ei Lotti täti olisi antanut hänelle koskaan anteeksi. Agneta punastui hieman alasluoduin silmin; kun hän sitte nosti ne ja kohtasi serkun lämpimän, vakavan ja ihastuneen katseen, välähti hieno, petollisen veitikkamainen hymy hänen huulillaan — hymyily joka samassa sai nuoren Skytten onnen hurmauksissaan hilpeäksi ja veitikkamaiseksi kuin hän itsekin. Sillä vasta nyt tunsi Joachim tuossa hienossa neidissä jälleen oikein oman armaan, itsepäisen, intohimoisen ja kapinallisen Agneta serkkunsa, joka kyllä voi näytellä kohteliaasti huvinäytelmää, mutta ei kumminkaan ottanut kohteliaisuutta eikä huvinäytelmää niin hirveän totisesti.
Kumminkaan ei hän saanut puhua ainoatakaan sanaa Agnetan kanssa sinä iltana. Tuo aina väsymätön Susen neiti ei jättänyt häntä rakastettavalla liehakoinnillaan hetkeksikään rauhaan, toisekseen tiesivät he kyllä molemmat että äidillä, vaikkakin hän istui nyt tarkkaavaisesti kuunnellen sotaneuvoksen juttuja, kyllä oli silmät auki. Joachim oli niin iloinen, ettei hän huolinut ottaa ensinkään omalletunnollensa, vaikkakin oli hakkaillut Susenia niin "hävyttömästi", että Beataa aivan suututti. Illallisen jälkeen, joka viipyi ja viipyi, mentiin melkein kohta levolle; pitihän vieraiden levätä matkan vaivoista ja toisekseen odotettiin että Susannan päivät, kuten tavallisesti, kysyisivät kyllä taas voimia.
Karin Maria nukkui kohteliaisuudesta vieraskamarissa Susenin kanssa.
Siinä tapauksessa tarjousi Beatalle jo tänä iltana tilaisuus kertoa
Agnetalle kaikki "pikkuseikkoja myöten".
Äiti itse saattoi tytöt huoneesen ja katsoi että vuode oli säännöllinen ja että kaikki oli hyvässä järjestyksessä Agnetalle, sekä näytti hänelle miten hän oli järjestänyt vasta silitetyt vaatteet hänen kaappinsa laatikkoihin.
Hän viipyi paljon kauemmin kuin mitä hän oli aikonut — koko ajan, kun tytöt riisuutuivat — ja kun hän vihdoinkin läksi, kääntyi hän vielä kerran ovelta takasin ja otti yhtäkkiä nuorimman tyttärensä pään käsiensä väliin suudellen samalla häntä molemmille poskille suuremmalla lämmöllä kuin mitä hän muutoin katsoi hyödylliseksi jopa sopivaksikaan lapsillensa näyttää.