Hänen äänensä jyrähteli yhä ankarammin, ihraleuka tärisi yhä enemmän, ja kahveli, joka hänellä oli kädessään, lensi ylös ja alas tasaisessa tahdissa kuin kellon heiluri.
Eversti Dufva nauroi — hän ei tiennyt mitään hullunkurisempaa, kuin Regina neidin purkaukset — mutta hiljaa ja varovasti, sillä hän tunsi, samoin kuin kaikki muutkin, suurta kunnioitusta vanhan neidin rikkautta ja kiivasta luonnetta kohtaan. Kauppaneuvoksetar oli tyytymättömän ja vaivaantuneen näköinen. Että Regina, joka oli sivistynyt ihminen ja kaikkea muuta kuin nuori, saattoikin käyttäytyä noin sopimattomasti, ja vielä herra ja rouva Blumin teepöydässä!
"Hyvä, rakas Regina!" sanoi neiti Pilo, ja huolimatta siitä, että hän 20 vuotta oli ollut Regina neidin ukkosenjohdattimena, saivat hänen ilmeettömät silmänsä surkean hätääntyneen ilmeen, "Regina voi olla aivan varma siitä, että he ennemmin tai myöhemmin saavat rangaistuksensa."
"Olet oikeassa Constance!" — aina kun Regina neiti oli erittäin suopea seuranaistaan kohtaan, sanoi hän tätä Constanceksi, muuten "Piloksi" — "olet oikeassa. Ei kukaan, joka on tehnyt tuhman tahi väärän teon, pääse rangaistuksetta."
Ja hän loi ympärilleen silmäyksen, jonka kaikki ymmärsivät: siinä oli toivoa, että virta ennemmin tai myöhemmin hävittäisi paalutuksen tulevien suurten rakennusten, valtiopäivätalon ja valtiopankin alta.
"Hyvä", sanoi kauppaneuvos hieroen käsiään, "nyt voimme ainakin jättää tämän asian toistaiseksi ja jäädä odottamaan koston hetkeä."
Regina neiti ei vastannut, vaan laati itselleen voileivän, yhäti yhtä tyytymättömän ja juhlallisen näköisenä. Pilo raiska huokasi syvään, mikä saattoi ilmaista joukon erilaisia tunteita. Vähitellen mieliala keveni ja puhelu alkoi jälleen luistaa, huolimatta Reginan loukatuista isänmaallisista tunteista. Ukko Dufva istui iloisena ja tyytyväisenä emännän vieressä ja joi pohjaan kaksi täpöisen täyttä kuppia väkevää teetä, jotka emäntä itse valmisti hänelle.
"Armollinen rouva", sanoi hän lähtiessään suudellen rouva Blumin kättä, "koko Tukholmassa ei ole toista taloa, jossa saa niin hyvää teetä kuin täällä!"
Rouva Blum hymyili hajamielisesti ja välinpitämättömänä. Hänen mielestään oli eversti aivan oikeassa.
Täsmälleen kello kymmenen lähtivät vieraat pois, sillä kauppaneuvoksen oli tapana mennä aikaisin nukkumaan. Hän luuli, että hänen ruumiinsa tarvitsi lepoa kahdeksan tai yhdeksän tuntia yössä, jotta hän olisi täysin voimissaan, ja lapset ja lapsenlapset olivat kasvatetut siinä uskossa, että isän täytyi nukkua enemmän kuin muiden ihmisten.