"Vai niin, serkku. Onnittelen", sanoi kauppaneuvos leikillisesti, "nythän sinun salongissasi siis tullaan yhä edelleenkin pitämään poliittisia keskusteluja."
Regina kohautti olkapäitään.
"Tuskinpa. On parempi, että Klas Henrik ja minä emme kajoo valtiopäiväkysymyksiin, sillä meillä on eri mielipiteet melkein joka asiassa."
"Niinpä niin, ja naiset ovat liian lujaluonteisia, muuttaakseen mielipidettä."
Regina tädin kasvot synkistyivät ja hänen ihraleukansa vavahti peloittavasti.
"Sellaisessa luonteenlujuudessa annan mielelläni etusijan miehille", vastasi Regina täti, ja hänen äänensä jyrähteli yhä uhkaavampana; "sanasi eivät minusta ole paikallaan siinäkään suhteessa, että nyt oli puhe valtiopäiväkysymyksistä! Kun ajattelee, miten häikäilemättömän itsepäisesti…"
"Älä, hyvä Regina!" huudahti kauppaneuvos, nostaen ylös kätensä, "rukoilen sinua, säästä meitä! Olemmehan sopineet, että emme koskettele näitä asioita."
"Niin, rakas täti, ja me pyydämme nöyrästi samaa!" kuului joka taholta.
Regina neiti katseli ympärilleen onnettomuutta ennustavin katsein.
"Te ette tahdo kuulla puhuttavan siitä, tiedän sen", jatkoi hän, "sillä kukaan teistä ei ole siinä asiassa tehnyt, mitä olisi pitänyt. Ja mitä siihen tulee, että asia pantaisiin syrjään, niin sitä en tule koskaan tekemään, ja toivonpa, että sitä ei tee yksikään kunnon tukholmalainen. Noiden pettureiden, jotka sanomattomassa tuhmuudessaan ja itsepäisyydessään tahtovat muuttaa paikan, joka on Europan kauneimpia, kömpelöksi rakennusryhmäksi, ei voi kyllin usein sanoa ansainneen häpeäpaalun ja mestauslavan!"