"Tunnen hiukan", vastasi Eugen välinpitämättömällä äänellä. Mutta jos joku läsnäolijoista olisi ollut tarkka huomioiden tekijä, olisi hän huomannut, miten välinpitämättömyys tukahdutti mielenliikutuksen, joka pyrki näkyviin nuoren miehen kasvoilla. "Miksi sitä kysyt?"
"Siksi että Fanny on luistinradalla tutustunut tyttöön, jonka nimi on Lisbet Hjort, ja joka sanoi tuntevansa sinut. Fanny ja hän ovat tyttömäisesti ihastuneet toisiinsa, hän on kutsunut Fannyn luokseen ja hakee häntä kävelemään kanssaan. Siksi halusin tietää, tunnetko sinä todellakin heidät ja mitä väkeä he ovat."
Eugen kohautti olkapäitään.
"Senverran kuin nyt tuntee ihmisiä, joita pari kertaa on nähnyt."
"Mutta minä tunnen heidät", puuttui puheeseen Regina täti, kohottaen päätään ompeluksesta ja katsoen terävästi vuoroon Eugeniin ja vuoroin rouva Bergenstiernaan. "Älä anna Fannyn seurustella heidän kanssaan, sitä perhettä ei pidetä erityisesti arvossa…"
Kaikki istuivat hetkisen äänettöminä, ilman että kukaan oikeastaan saattoi ymmärtää, miksi Regina tädin sanat saivat heidät ikäänkuin hämilleen. Vihdoin sanoi Eugen, kääntyen Regina neidin puoleen, yhtä välinpitämättömällä äänellä kuin äskenkin:
"Mistä täti heidät niin hyvin tuntee?"
"He asuivat vuoden samassa talossa kuin minäkin, ja sillä ajalla ehdin kokea, että he ovat erittäin hutiloivia ja meluisia ihmisiä. Siellä oli myötäänsä vieraissakäyntejä, vieraita ja kerjäläisiä. Myöhään yöllä he tulivat kotiin ja melusivat portaissa, joita he sitäpaitsi eivät milloinkaan pitäneet puhtaina. Heidän kotinsa oli täydellinen ravintola, johon 'Juokseva hirvi' olisi erittäin hyvin sopinut nimikilveksi."
Neiti Pilo loi puhujaan suuret, ilmeettömät silmänsä.
"Hyvin hauskaa, Regina, hyvin hauskaa."