"Ei, mutta mitä ihmettä — miksi et?"
"Siksi, että en ole lukenut sitä", vastasi Eugen hymyillen.
Henriette nauroi.
"Ja minä kun luulin, että sinä luet kaikki uudet kirjat."
"Ei toki, niin arvostelukyvyttömäksi en kuitenkaan vielä ole tullut."
Nyt kuului liikettä etuhuoneesta, nuorten oli aika lähteä kotiin, ja he tulivat sisään, toinen toisensa perästä, kokonainen pieni komppania eri-ikäisiä lapsia, ja niijasivat ja kumarsivat tädeille ja isoäidille. He saivat suuteloja ja hyväilyjä kaikilta, sitten he hyvässä järjestyksessä marssivat isoisän ja setien luo, missä suoritettiin suunnilleen samat temput. Sitten kuului hyvän aikaa puhetta ja naurua etehisestä, kunnes vihdoin täydellinen hiljaisuus äkkiä ilmoitti, että pieni iloinen seura oli poistunut. Ainoastaan vanhimmat lapset jäivät, ja he tulivat nyt täysi-ikäisten luo vierashuoneeseen, saadakseen kuulla mitä siellä puhuttiin ja nauraakseen Eugen sedälle, joka aina laski leikkiä heidän kanssaan. Mutta hän oli tänä iltana harvinaisen hiljainen ja ikävä.
Vihdoin tuli palvelija ja ilmoitti kumartaen ja matalalla, selvällä äänellä että tee oli valmis.
Rouva Blum pani heti käsityönsä syrjään ja nousi, muut naiset seurasivat hänen esimerkkiään, ja sitten astuttiin hitain askelin ruokasaliin, missä teepöytä katettuna odotti.
Ei mikään voinut olla täydellisempää kuin Blumien päivällis- ja teepöydät. Ei koskaan ollut pienintäkään tahraa pöytäliinalla eikä ryppyä lautasliinassa, ja Blumien suuri teekeittiö, joka oli oikeata hopeaa ja peräisin vanhan kauppaneuvoksen ajoilta, loisti aina vasta kiilloitettuna.
Rouva Blumin liinavaatekaappi oli myöskin kuuluisa koko suvussa; se oli täpöisen täynnä kallisarvoisia liinavaatteita, ja nuoret kokemattomat rouvat vapisivat kunnioituksesta, kun rouva Blum avasi sen raskaat tammiset ovet ja näkyviin tulivat korkeat lakana- ja pyyheliinakasat riveissä, jotka olivat kuin viivoittimella tasatut. Rouva Blum ei suvainnut koneella päärmättyjä pöytäliinoja, ja lakanat, joissa oli päärme keskellä, olivat hänelle kauhistus; sellaista ei saanut olla hänen liinavaatekaapissaan. Henrietta sanoi häntä leikillä "rouva Täydelliseksi" ja olisi ollut aivan onneton, jos anoppi olisi pantu tarkastamaan hänen kurjaa liinavaatekaappiaan, missä vaatekasat olivat kaikkea muuta kuin viivoittimella järjestetyt.