"Ajattelehan, äiti, hän puhui minulle paiseista rinnassa ja kaikenlaisista hirmuista … hän tahtoo, että kävelisin tuntikausia … minä, jota muutenkin niin väsyttää…"
Rouva Hjort löi kätensä yhteen ja kohotti katseensa taivaaseen päin.
"Lepää sinä, rakas lapseni, lepää! Älä välitä siitä, mitä Sofi sanoo … minulla on ollut seitsemän lasta ja kolmet keskeiset, Sofilla on tosin ollut yhtä monta lasta, mutta arvatenkaan ei yksiäkään keskoisia…"
Ja rouva Hjort kohotti päätään etevämmyytensä tunnossa.
"Luota minun kokemuksiini … lepää, lapsi parkani … siihen on Eugenilla varaa … mistä aiheutuivat minun keskenmenoni? Juuri liiallisesta rasituksesta… Mutta sitä ei Sofi ymmärrä … hän, joka koko elämänsä on elänyt työttömyydessä ja ylellisyydessä…"
Doran mielestä se oli viisaasti ja hyvällä tarkoituksella puhuttu, ja hän seurasi niin paljon kuin voi äitinsä neuvoja.
Eugenin iloksi sairastui rouva Hjort influensaan juuri silloin, kun Doran synnyttämisen aika tuli. Molempien anoppien taistelu Dorasta raukesi siis itsestään; rouva Hjort paralla ei ollut enää mitään sanottavaa, hän ei ollut voinut antaa Doralle muuta kuin muutamia pieniä yksinkertaisia vaatekappaleita odotettua pienokaista varten, ja nyt hän makasi sairaana kuumeessa. Rouva Blum sitävastoin, joka oli antanut täydellisen, kallisarvoisen vaatevaraston, kauniista korivaunun sisustuksesta kaikensuuruisiin ja -karvaisiin röijyihin ja kapaloihin saakka, määräsi ja johti kaikkea, hoitajattaren ja lääkärin avustamana.
"Niin se on", huokasi rouva Hjort, "rikkaat ne aina pääsevät voitolle."
Eräänä aamupäivänä — Dora oli yöllä voinut pahoin ja rouvaa, jonka piti auttaa synnytyksessä, oli lähetetty hakemaan — sai Eugen telefoonitse sanan, että hänen piti kiireimmän kautta tulla kotia; synnytystyö oli jo alkanut.
Levottomana noudatti Eugen kutsua; etehisessä hän kohtasi rouva Blumin, joka hyvin innoissaan ja tärkeänä vakuutti hänelle, että kaikki oli niinkuin olla pitikin, mitä parhaimmassa järjestyksessä, rouva ja hoitajatar saapuneet j.n.e. ja että Eugen saattoi olla aivan levollinen.