Näin sanoen hän tyhjensi oman lasinsa, puhkui ja maiskutti teeskennellysti ja laski lasin rämisyttäin pöydälle.
— No, etkö juo? hän jatkoi ja tarkasti Eskiliä, joka istui kalpeana ja liikkumatta.
— Älä nyt, isä, kiusaa poikaa, tiedäthän sinä, ettei hän koskaan maista väkeviä, huomautti Karolina pelokkaana.
— Mutta minä hänet siihen opetan, minä! huudahti Svan ja löi nyrkkinsä pöytään, minä opetan hänet mestaroimaan isäänsä ja pöyhkeilemään siittäjäänsä vastaan, niinkuin raittiuslampaat tahtovat heitä tekemään. Mitä isäsi tekee, sen voit sinäkin tehdä, poika; koko elinikäni olen ollut kunniallinen, kelpo mies, jota ei kukaan ole voinut moittia, Jumalan käskyt olen pitänyt, Herran tietä kulkenut hamasta nuoruudestani, eikä sinun tarvitse olla minua parempi. Kun talollinen Svan sanoo: juo! niin sinä juot, ettäs tiedät!
— En juo, isä, te tiedätte hyvin, ettei olut eikä viina koskaan ole pääsevä huulteni yli, vastasi Eskil levollisesti ja varmasti ja loi isäänsä katseen, joka ihmeellisen sinisenä ja kimaltavana loisti kalpeista kasvoista.
— Rakas isä! pyysi pikku Johannes ja risti kätensä, älä opeta veikkoa juomaan, hän turmeltuu, hän turmeltuu!
Nyt kuohahti isän viha yli laitojensa.
— Ylpeys hänet turmelee, poika! hän huusi ja löi nyrkkinsä pöytään, ylpeys ja farisealaisuus, jotka ovat synneistä pahimmat, sillä ne turmelevat koko sydämen. Se, joka on kelvollinen ja pitää Jumalan mielessään, ei koskaan juo liikoja, ja joka ei taas sellainen ole, häntä ei auta ulkonainen paikkaileminen ja parsiminen. Sisältäpäin, lapset, pitää sen lähteä, omasta vakaumuksesta eikä raittiuslampaitten käskystä. Nyt sinä juot, poika! Kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja kun isäsi, jossa et koskaan ole nähnyt muuta kuin hyvää, sanoo jotain, pitää sinun tietää huutia ja totella!
— En, vaikka tappaisitte, isä! Teillä on oma uskonne, minäkin pidän kiinni omastani, niin kauan kuin puhua voin.
Svan hymyili ylenkatseellista pilkkahymyä. — Omastasi? Opettajasi, tulisi sinun sanoa, jos totta puhut. Hän sinuun on ajanut kaiken ulkokultaisuutesi ja ylpeytesi. Mutta nyt siitä tulee loppu, tiedä se! Vain hyvää esimerkkiä olet nähnyt kotonasi, ei sinun tarvitse kulkea toisia teitä kuin isäsi ja iso-isäsi ovat ennen sinua kunniallisina ja jumalaapelkäävinä kulkeneet.