Pehtori Kahl nousi:
— Tahdon huomauttaa, ettei hän suinkaan opeta puhdasta oppia. Hän antaa esim. lasten oppia pitkiä kappaleita raamatusta, mutta laiminlyö kokonaan kysymykset: "mitä se on?" jotka minä osasin lapsena ulkoa oikein ja nurin, jos niiksi tuli.
— Hm — hm — sanoi kirkkoherra, päätään pudistain, mikä yhtä hyvin saattoi tarkottaa Kahlin kuin Gertrudin opetusmenetelmää. Hyvät herrat, tahtooko joku teistä vielä…
Ja hän silmäili ympärilleen kysyvin katsein.
— Ei hänessä ole tointa eikä taitoa, sanoi Svan ja nousi. Hän ottaa lähettääkseen lapset kesken opetuksen kääröjä ja kirjeitä viemään. Sellaista emme siedä, kun palkkaamme ihmisen lapsiamme opettamaan.
— Niin, mutisi pappi, sama henki: omavaltaisuuden, itsekylläisyyden henki — se esiintyy niin suuressa kuin pienessä.
Mutta nyt oli kirvesmies Håfista, Brittan isästä, aika sanoa sana puolustukseksi.
— Niin, kyllähän on totta, mitä herrat sanovat, että yrmeä ja tyrnä hän on, mutta hyvä ja ystävällinen ihminen hän on silti, se on varma. Kun minun muijani oli tässä kipeänä, ei kukaan niin meitä auttanut hädässämme kuin juuri neiti Björk, aina hän tuli meille, ja aina hän toi jotain — ja —
— Niin, kyllä hän hyvä on, keskeytti kirkkoherra järjestyksestä poikkeamalla, kyllä hän on kelpoluontoinen, kunnon ihminen hän on — sitä ei kukaan tahdo kieltää. Mutta juuri sellaiset helposti joutuvat harhateille, ja heitä pitää koettaa johtaa taas oikeille poluille. Mitä te sitä paitsi, hyvät herrat, olette esiintuoneet, on aivan yhtä pitävää tämän kirjeen kanssa — kirkkoherra laski kätensä raskaasti Timeon Tingbomin kirjeelle — ja muutoin useiden muidenkin asianomaisten, joiden arvostelua olen pyytänyt. Varotus lienee siis paikoillaan, ja vakava toivoni on, että hän sen jälkeen parantaa tapansa. Ehdotan siis, että kansakoulunopettajatar Gertrud Björkille annetaan varotus monipuuhaisuudesta ja seurakuntaelämän hajaannuttamisesta, varsinkin nuorten keskuudessa, ja että tämä päätös pannaan pöytäkirjaan. Suostutaanko siihen, hyvät herrat?
Yksimielinen: "suostutaan" oli vastauksena kirkkoherran kysymykseen, jonka jälkeen vasara jymähti.