Sanomalehtituumia.
Jo 1830-luvun alkupuolella alkoi herännäisyys syrjäisestä asemastaan vähitellen astua julkisuuteen. Se oli koonnut voimansa ja järjestänyt rivinsä, yhteiskunnan kaikissa kerroksissa jatkaakseen erämaiden siimeksessä aloittamaansa taistelua maailmaa ja kuollutta puhdasoppisuutta vastaan. Siihen aikaan kirjoitettiin ja luettiin Suomessa vähän. Ainoastaan harvoja sanomalehtiä löytyi, ja nekin olivat hyvin vähäpätöisiä eivätkä yrittäneetkään herättää kansaamme siitä lamautumistilasta, jossa se oli. Pietismi oli kutsuttu aikaansaamaan muutosta tälläkin alalla. Sen lapsuuden aika oli päättynyt, sen aavistukset ja toiveet muodostuneet itsetietoisiksi aatteiksi, jotka totuuden sisällisestä pakosta pyrkivät yhä suurempaan julkisuuteen. Samoihin määrin kuin herännyttä, kaavakristillisyydestä vapautuvaa uskonnollista elämää alkoi ilmaantua papistossa ja kansassa, tuli myöskin yhteisen äänenkannattajan puute tuntuvaksi ja tämän tarpeen tyydyttäminen välttämättömäksi.
Kenessä tämä ajatus ensin heräsi, sitä on vaikea varmuudella sanoa. Hyvin luultavaa on, että se sai alkunsa J. Fr. Berghin ja Renqvistin välisestä kirjevaihdosta, joka, kuten tiedämme, varsinkin 30-luvun alussa oli hyvin likeistä. Tiedetään näet, että nämä herännäisyyden väsymättömät tienraivaajat, huolimatta heidän välillään vallitsevasta erimielisyydestä muutamiin opinkohtiin nähden, siihen aikaan yhdessä tuumivat hengellisen sanomalehden perustamista ja toimittamista. Varmaksi päätökseksi tuuma kuitenkin näkyy kypsyneen vasta Jonas Laguksen kautta. Tämä ei siihen aikaan vielä persoonallisesti tuntenut Renqvistiä eikä Berghiä, vaan kun hän K. K. v. Essenin kautta, joka näihin aikoihin oli tutustunut viimemainittuun, sai tietää heidän hankkeestaan, oli hän heti altis sitä kaikin voimin kannattamaan. Sitäpaitsi tiedustelivat tuuman alkuunpanijat hänen mielipidettään asiasta ja pyysivät häntä aiotun lehden toimitukseen. Jos kukaan, niin oli juuri Lagus sopiva tämmöiseen toimeen. Mitä hän ehdotuksesta ajatteli ja millä mielellä hän ryhtyi sitä toteuttamaan, näkyy hänen lokakuun 8 p:nä 1834 Berghille kirjoittamastaan kirjeestä. Lainaamme siitä muutamia otteita:
"Siionin muurien vartijat nukkuvat; maailmanrakkaus ja ihmispelko ovat saaneet heidät vaikenemaan. Pimeys peittää kansat: evankeliumia julistetaan suruttomuudeksi, Jesus on tuntematon, Jumalan Pyhää Henkeä luullaan toimettomaksi ja, missä hän esiintyy voimalla, pidetään häntä aivokummituksena, kiihotetun mielikuvituksen leikkinä. Semmoista on ylimalkaan tila kristityssä Suomessamme. Vaan ei pakene perkele voimatonta valitusta; hätähuudoilla ei Jumalan temppeliä rakenneta. Lähtekäämme siis Jesuksen nimessä ja hänen apuunsa turvaten yhtynein voimin taisteluun pimeyden voimia vastaan itsessämme ja ulkopuolellamme. Älkäämme kaivako maahan meille uskottua leiviskää, jotta voisimme sen korkoineen kantaa Herramme Jesuksen Kristuksen eteen hänen suuren tulemisensa päivänä. — — Suurella ilolla olen kuullut, että sinä rakkaan ja minulle myöskin ruumiillisesti tuntemattoman ystäväni Renqvistin kanssa olet aikonut ruveta toimittamaan kristillistä sanomalehteä yllämainitun tarkoituksen saavuttamiseksi. Se ajatus on ylhäältä kotosin. Semmoisesta sanomalehdestä odotan mitä suurinta siunausta. Niissä seurakunnissa, joissa ei sanaa elävästi julisteta, on se levittävä valoa. Moni oppimaton ja nukkuva opettaja voisi Jumalan armon kautta herätä tilaansa huolehtimaan. Rakkaat veljet, pieni on leiviskäni, kokemukseni puuttuvainen ja epävarma; mutta en kuitenkaan tahdo katsoa itseäni, vaan Herraa, tarjoutuessani lähetetyillä kirjoituksilla ottamaan osaa lehden toimittamiseen minulle annetun armon mukaan". Ilmoitettuaan, että myöskin N. K. Malmberg oli halukas ottamaan osaa toimitukseen, sekä mainittuaan muutamia muitakin, joilta hän toivoi samaa, tekee Lagus lehden sisällystä ja suunnitelmaa koskevia ehdotuksia, lausuen muun muassa: "Kirjoituksiamme vastaan tehdyt huomautukset ja muistutukset julaistakoon lehdessä, jotta ne heti perinpohjin kumottaisiin. Tässä tulisi kuitenkin huomata, ettei lehti saa sisältää pelkkää väittelyä. Rauhan palmua tulee sen kantaa, mutta, jos asiat vaativat, on tämä vaihdettava siihen pasuunaan, joka kaatoi Jerikon muurit. — — Lehteä älköön ilmoitettako jumaluusoppineiden äänenkannattajana eikä myöskään aiotuksi ainoastaan oppimattomia varten; tuosta etsisi nim. moni suruton maallikko itselleen syytä lehden halveksimiseen, ennenkuin se on ilmestynytkään. Jos Jumala sallii meidän aloittaa lehden ulosantamista, syntyy varmaankin paljon melua koko maassa. Se on oleva perkeleelle ja sokealle maailmalle yhtä vähän tervetullut, kuin varkaalle lyhty, joka yöllä äkkiä valaisee hänen kasvonsa".
Lokakuun alussa sai Lagus tietää, että päähuoli sanomalehden toimittamisesta oli laskettu hänen hartijoilleen. Miksi Bergh tahtoi luopua toimituksesta, on vaikea ymmärtää, koska hän kuitenkin sitoutui lehteä kirjoituksilla kannattamaan, hankkimaan lupaa sen ulosantamiseen, tekemään sopimuksia kirjapainojen kanssa y.m. Ehkä piti hän Lagusta, jonka kykyä ja eteviä kirjailijalahjoja hän oli oppinut paremmin tuntemaan, siihen sopivampana, taikka ehkä aiheutui hänen päätöksensä niistä sisällisistä ahdingoista, joiden alaisena hän näihin aikoihin oli. Huomattava on myöskin, ettei Renqvistin nimeä enää mainita sanomalehtiasiaa koskevissa kirjeissä, ja että hän puolestaan ainaiseksi jo alussa näkyy luopuneen koko yrityksestä. Tämäkin saattoi vaikuttaa Berghiin, joka juuri näinä aikoina oli epävarma siitä, mille kannalle hän oppiin nähden asettuisi.
Neuvoteltuaan Malmbergin kanssa ja saatuaan hänen aputoimittajaksi, sitoutui Lagus toimittamaan lehteä. Lokakuun 30 p:nä kirjoitti hän siitä Berghille: "Olet luopunut aiotun lehden toimituksesta. Toivoin toki saavani laskea päähuolen vankemmille hartioille, kuin minun ovat, vakuutettuna kuin olen siitä, että olen varustettu mitä pienimmällä leiviskällä yrityksen toteuttamiseksi, joka kysyy juuri kaikkea sitä, mitä minulta puuttuu. Nyt ei ole minulla muuta neuvoa kuin, syvästi tunnustaen heikkouteni, langeta Herran eteen ja rukoilla häneltä armoa ja voimaa lehden toimittamiseen. Jota enemmän katselen yksin Vapahtajaa, odottaen häneltä armoa ja voimaa, sitä suuremmaksi kasvaa luottamukseni. Herra antakoon tälle päätökselleni armonsa ja siunauksensa! — — Rakas veli, ole vakuutettu siitä, että me (Malmberg ja Lagus) tiedämme yksin Jumalan armon voivan tässä vaikuttaa — itse emme mitään voi". Olemme maininneet, että Lagus jo tätä ennen oli lähettänyt Berghille ehdotuksen lehden suunnitelmasta ja siihen otettavien kirjoitusten sisällyksestä. Viitaten siihen, lausuu hän samassa kirjeessä: "Jos sinä ja siellä asuvat kristillismieliset ystävämme arvelette, että lehden suunnitelma olisi muutettava, ja jos itse tahdotte ruveta sitä toimittamaan, luovumme ilolla yrityksestä ja kiitämme Jumalaa, että hän siihen on valinnut paremmat aseet". Syrjäisestä kotiseudustaan eivät Lagus ja Malmberg voineet ottaa huolekseen yrityksen käytännöllistä puolta. Vedoten Berghin varhemmin antamaan lupaukseen, pyysi Lagus häntä pitämään huolta tähän kuuluvista asioista siinä tapauksessa, että hän ja Malmberg tulisivat olemaan lehden toimittajina. Niinikään huomautti hän siitä, että kaikki lehdessä julaistaviksi aiotut kirjoitukset ensin lähetettäisiin hänelle [Akiander, Relig. rörelserna VI, 241-244.].
Bergh ryhtyi heti toimiin. Hän ilmoitti Porvoon tuomiokapitulille aikovansa yksissä Tuusulan kappalaisen [Akiander, Herdaminne.] K. Aspegrenin kanssa ruveta toimittamaan hengellistä sanomalehteä, pyytäen suosiollista lupaa sen ulosantamiseen epämääräiseksi ajaksi. Lehti oli ilmestyvä Helsingissä tahi Porvoossa puolen arkin kokoisena kerta viikossa sekä ruotsiksi että suomeksi. Sen nimenä tulisi olemaan "Tidningar i andliga ämnen" ja "Hengellisiä sanomia". Hakemuksessa sanotaan, että lehti tulisi sisältämään: "Kristinuskon perusopit armon järjestyksestä p. raamatun mukaisina sekä käytännöllisesti esittäen kristillistä elämää sellaisena, kuin sen tulee olla ja on jokaisessa Jesuksen tosi tunnustajassa; kertomuksia elävien kristittyjen elämästä ja kuolemasta muille esikuvaksi; kertomuksia tapahtumista armon valtakunnassa menneinä ja myöhempinä aikoina; selvitystä todellisen lahkolaisuuden alkuperästä, sen vaikutuksista ja tuottamista vaaroista sekä miten sitä vahingoksi uskonnolle sekoitetaan tosi kristillisyyden kanssa yhteen; väärästä kristillisyydestä yleensä, jommoisena se on ollut ja kaikkina aikoina on oleva; sekä vihdoin kehotuksia kristilliseen elämään ja toimintaan sekä varoituksia varsinkin nykyään vallitsevien paheiden välttämiseksi" [Porvoon tuomiokapitulin arkisto.]. Maaliskuussa 1835 päätti tuomiokapituli hyväksyä tämän anomuksen, alistaen päätöksensä senaatin vahvistettavaksi.
Syynä tähän Porvoon tuomiokapitulin näennäiseen vapaamielisyyteen oli selvästikin se, etteivät asianomaiset ymmärtäneet aiotun lehden todellista tarkoitusta, miten selvään siihen anomuksessa olikin viitattu. He eivät näy ajatelleen, että nuo heille tutut sanat ja nimitykset, joita siinä oli käytetty, ilmaisivat paljon enemmän ja ainakin osaksi aivan toista, kuin silloinen teologia ja vallitseva uskonnollinen katsantotapa, samoja sanoja käyttäessään, tarkoittivat. Läheinen tulevaisuus oli heille näyttävä, kuinka paljon he olivat erehtyneet.
Jännityksellä näkyy varsinkin Lagus odottaneen senaatin päätöstä asiassa. Häntä oli kehotettu pyytämään arkkipiispa Melartinin suositusta lehdelle, vaan ei ollut hän tuohon taipuvainen. Ei hän myöskään hyväksynyt erään ystävänsä ehdotusta, että pyydettäisiin piispa Franzénia olemaan avullisena lehden toimittamisessa. Hän lausuu siitä eräässä kirjeessä: "Pelkkä ajatus, että tulisin työskentelemään yhdessä niin etevän kirjailijan kanssa, tempaa kynän kädestäni. Tiedän kyllä, ettei tämä yritys riipu persoonasta eikä voimasta, vaan siitä, että jokainen leiviskänsä mukaan tuopi esiin mitä Jumala armosta hänelle antaa; että tässä tulee katsoa yksin Herraan, jolta kaikki hyvä lahja tulee; vaan olen kuitenkin näihin asti epäillyt kääntyä piispa Franzénin puoleen, varsinkin koska en ole varma, onko meidän käsityksemme pyhityksestä sama. Tässä kohdassa on minusta Franzén vapaamielisempi, kuin mitä minä voin hyväksyä." [Laguksen kirje J. Wegeliukselle 20/3 1835. (Painettu Väktarenissa 1893 n:o 9).].
Heinäkuussa antoi senaatti suostumuksensa lehden ulosantamiseen, velvoittaen Porvoon tuomiokapitulia sitä sensuroimaan. Saatuaan tiedon asiasta, pyysivät Bergh ja Aspegren tuomiokapitulia suosittelemaan lehteä papistolle, sanoen siltä odottavansa kirjoituksia sekä veljellistä oikaisua. Siihenkin suostuivat asianomaiset. Kiertokirjeellä ilmoittaen lehden ilmestymisestä seuraavan vuoden alusta, kehotti tuomiokapituli papistoa sitä tilaamaan sekä muutenkin yritystä kannattamaan. [Porvoon tuomiokapitulin arkisto.]