Kas, kun mä tulen pelvoin, vavisten,
Mä köyhä, kurja, etees, ikuinen,
Sä helmas avajat ja siellä vaan
Mä rauhan, lohdutuksen, armon saan.
Jo veres oma minut puhdistaa,
Mä huulin haavojas saan koskettaa; —
Oi Herra, Herra, mä en päästä sua,
Ennenkuin ensin siunannut oot mua.
Olenko oikein omas, tutki sä;
Jos öisin hyvä, niin kuin tahdon mä!
Oi, jospa voisin hiljaa rukoillen
Ain' olla silmäis eessä, Ikuinen!
Mit' ompi maailma, mit' aarteet maan,
Jos sinä Herra rakastat mua vaan.
Ja että rakastat mua, tiedän sen,
Sen lausuu sielun' riemu taivainen.
Sun maas on kaunis, rikas, suloista
On elää nuorna, rakastettuna;
Mutt' paljon suloisempi minullen
Sinussa eloni on sisäinen.
Yks olkoon kirkonmeno eloni;
Suo siihen armo pyhän Henkesi!
Mä sieluin tahdon toivoon kohottaa
Ja sieltä voiman, voiton saavuttaa.
Eloni siit' on kaunis, autuas,
Kuin ilta Sabbatin niin rauhakas;
Niin hyväks' silloin voin mä tulla myös,
Ett' iloin näet minuss' ikityös.
— — —
Kuu vaipui pilviin, kuoli tähtönen,
Maan yli kulki tuuli huoaten;
Mut rauha, valo tytön rinnass' on,
Hän näkee auki Isän asunnon.
Myöskin Pohjolais-osakunnan sanomalehdessä julkasi Stenbäck samaan aikaan kirjoituksia, joiden monesti vakaa, joskus jyrkkäkin uskonnollinen pohja antaa meidän aavistaa pian tapahtuvaa ratkaisevaa muutosta. Niinpä lausuu hän eräässä semmoisessa kirjoituksessa: "Usein valtaa syvä sisällinen vakavuus, korkeamman taivaallisen hengen tuulahdus jokaisen ihmissielun; mutta ei koskaan tahdota tunnustaa tuota Jumalan herättäväksi ääneksi meissä. Kaikki tahtovat, että heitä pidettäisiin uskonnollisina, mutta ei kukaan kernaasti tahdo lukea Jumalan sanaa, jota paitsi ei kuitenkaan mikään uskonnollisuus voi olla olemassa. Jos joku tuntee itsensä velvoitetuksi lukemaan uskonnollista kirjaa, niin ei hän suinkaan valitse raamattua, tuota elämän oikeaa lähdettä, vaan kernaammin jonkun imelän postillan tahi jonkun noista hienon kohteliaista 'Hartaushetkistä', joista ei voi kylliksi pahaa sanoa. Oi niin, sillä eiväthän nämä häiritse hiljaista arkielämäämme eivätkä pelottelemalla kohtele tavallista, rakasta ajanviettoamme. — Älkäämme pettäkö itseämme; tullaksemme käännetyiksi ja kristityiksi, tulee meidän lukea Jumalan sanaa, valvoa ja rukoilla, ei muuta. Onko sitten tämä niin vaikeaa?"