* * * * *
Kaikki nämä nuorukaiset olivat kotosin Pohjanmaalta ja kuuluivat ylioppilaina Pohjolais-osakuntaan. Muut osakunnat olivat köyhemmät henkisistä voimista ja siitä syystä verraten syrjässä. Niissäkin tapaamme kuitenkin tänä kansallisen ja uskonnollisen herätyksen aikana nuorukaisia, jotka jo ylioppilaina lupaavat paljon isänmaalle. Varsinkin yksi näistä, ennen mainitun Kaarle Fredrik Berghin nuorin poika J. I. Bergh, esiintyy 1830-luvun alkupuolella tulevaisuuden miehenä ja herännäisyyden taattuna kannattajana.
Julius Immanuel Bergh syntyi Suonenjoen pappilassa maaliskuun 30 p:nä 1810. Äitinsä, Kaarle Fredrik Berghin toinen aviopuoliso Juliana Bergh, oli Suomen kielen harrastajana tunnetun Pyhäjärven kappalaisen Adam Berghin tytär. Samoinkuin vanhempia poikiaan, valmisti isä itse nuorintakin Porvoon lukioon. Heikontuneet olivat jo siihen aikaan vanhan opettajan sekä ruumiin- että sielunvoimat, mutta sitä parempi oli oppilaan kyky ja ahkeruus. Hyvillä tiedoilla pääsi hän oppilaaksi Porvoon lukioon v. 1829 sekä ylioppilaaksi lokakuussa 1832.
Jo nuorena osoitti Bergh suurta taipumusta miettimiseen ja harvinaista tahdon lujuutta. Kirjat olivat hänen paraat ystävänsä, henkinen työ hänen ilonsa. Varsinkin miellytti häntä vanhojen kielten, niistä ehkä eniten heprean, lukeminen ja perin pohjainen tutkiminen. Mutta hänen silmämääränään ei ollut ainoastaan itse näiden kielten oppiminen, vaan vanhojen sivistyskansojen kirjallisuuteen ja katsantotapaan perehtyminen. Jo ylioppilaana pyrki hän päästä näkemään, missä suurten aatevirtausten syvimmät uomat kulkivat ja minne ne pyrkivät, sekä käsittämään niiden yhteyttä oman aikansa henkisten pyrintöjen kanssa. Uudenkin ajan kirjallisuutta luki hän jo ensimmäisinä ylioppilasvuosina ahkeraan ja mieltymyksellä, oppien muun ohessa hyvästi saksaa. Vaikka perusteellisuus oli hänen luonteensa huomattavimpia ominaisuuksia, viihtyi hän miltei yhtä hyvästi tieteen eri aloilla, lukien sanottujen lempiaineittensa rinnalla mieltymyksellä esim. matematiikkaa. Sanalla sanoen hän oli kuin luotu luku- ja tiedemieheksi.
Berghin nuoruudenaikaa eivät synnin viettelykset päässeet tahraamaan. Hän säilyi puhtaana ja turmeltumattomana. Vaan ei hän itseään semmoisena Herran edessä pitänyt eikä ihmisten edessä siitä kerskannut. Päinvastoin oli hän jo siihen aikaan, jolloin hän nautti kotiopetusta isältään, tullut elävään synnintuntoon ja uskoon sekä vakaasti päättänyt pyhittää elämänsä Jumalalle. Eikä hän joutunut epäilyksiin kristinuskon totuuden suhteen, kuten esim. vanhin veljensä J. Fr. Bergh. Näistäkin kiusauksista, joille vihollinen epäilemättä löysi paljon liittymiskohtia hänen järjenmukaiseen miettimiseen taipuvassa luonteessaan, varjeli häntä armon Jumala. Varmaan oli hänellä paljon turvaa varsinkin sanotulta veljeltään, joka näkyy häntä lämpimästi rakastaneen. Lukiossa ollessaan kävi hän usein häntä Nurmijärvellä tapaamassa ja vielä useammin ylioppilaaksi tultuaan. Siellä kuuli hän eläviä saarnoja ja hartauspuheita, ja hänen aatteellisen elämän ilmauksille altis mielensä innostui herännäisyysliikkeen ripeästä kasvamisesta sikäläisessä kansassa. Ja samaa kuuli ja näki hän kotiseudullaan, missä hän loma-aikoina oleskeli. Vielä vanhoilla päivillään puhui hän lämmöllä näistä herännäisyyden nuoruuden toiveista, joiden toteuttamiseksi hän uhrasi miehuutensa paraat voimat. Ne olivat hänen ylioppilasaikansa kauniimmat muistot.
Tärkeä oli Berghin kehitykselle hänen vanhempien veljiensä vakaantunut uskonnollinen kanta ja siinä ilmenevä hellä rakkaus. Ollen itse luonteeltaan ystävällinen sekä taipuvainen vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa, sai hän heränneitten omaistensa kanssa puhua sydämmensä tärkeimmästä asiasta ja siitä Herrasta, joka oli hänenkin kutsunut valtakuntansa palvelukseen. Paljon hyötyä oli hänellä tästä veljellisestä kanssakäymisestä, ja täysi syy on otaksua, että herännäisyyden edustamat aatteet, joihin hän veljiensä kautta ensin tutustui, etupäässä hänen vaikutuksestaan pääsivät leviämään yliopiston nuorisossa. Huomattava on sitäpaitsi, että Bergh varsinkin kotiseudullaan oli oppinut kansaa tuntemaan, jota paitsi herännäisyyden käsittäminen ja sen palvelukseen antauminen oli mahdottomuus. Hänen ei tarvinnut, kuten niin monen muun kansalliseen sivistystyöhön liittyvän silloisen ylioppilaan, sitoutua oppimaan Suomen kieltä. Hän osasi sitä hyvästi lapsuudestaan ja voi siitäkin syystä hyväksensä käyttää monen heränneen kansan oman kokemuksen muodostaman syvällisen opetuksen, jonka perille moni muu samanmielinen ylioppilas puuttuvan kielitaidon tähden ei päässyt.
Berghin ulkonaiset elämänsuhteet olivat siis ikäänkuin yhtyneet kehittämään hänen lahjojaan herännäisyyttä palvelemaan. Mutta vaikuttimena ja elähyttävänä voimana oli Herran armo, joka häntä etsi, hänen löysi ja häntä ylioppilasajan kiusauksista ja vaaroista varjeli [Sukukirja, Suomen aatelittomia sukuja; neiti Mimmi Berghin, J. I. Berghin tyttären, y.m. kertomukset; J. Fr. Berghin kirje J. I. Berghille vuodelta 1826, joka kirje osoittaa, että viimemainittu jo siihen aikaan oli herännyt. (Kirje löytyy Suomen muinaismuistoyhdistyksen kokoelmissa.)].
* * * * *
Nämä heränneet ylioppilaat eivät suinkaan olleet ainoat, jotka 30-luvun alkupuolella edustivat herännäisyyttä yliopiston nuorisossa. Monen muun rinnassa kyti, jos kohta ylimalkaan salassa vielä, Herran tuli. Kun nämä nuorukaiset muutaman vuoden kuluttua pappina julistivat Kristuksen evankeliumia seurakunnissa, näkyi tämä tuli yli maan. Suuri oli yliopiston osuus tämän tulen sytyttämisessä, mutta suurempi Suomen kotien ja Suomen kansan. Sentähden tunsivatkin useimmat noista heränneistä ylioppilaista seisovansa oikein varmalla pohjalla vasta silloin, kun kansan syvät rivit heidät siunaten ottivat vastaan.