Tulisella kiireellä jouduttivat asianomaiset jutun jatkumista. Vaikka Durchman asui Vaasan ja Paavo Ruotsalainen Kuopion läänissä, määrättiin seuraavat käräjät alkaviksi elokuun 6 p:nä. Seurauksena siitä olikin, ettei viimemainittu ehtinyt saada haastetta. Durchman sitävastoin saapui tilaisuuteen, samoinkuin 35 talonpoikaa, miehiä ja naisia, Kalajoen pitäjästä, jotka uuttera syyttäjä ennen haastettujen lisäksi oli oikeuteen vetänyt.

Ennenkuin varsinainen kuulustelu alkoi, tiedusteli Elfving, oliko tutkimuksen alaisissa seuroissa kuulusteltu katkismusta ja olivatko nämä kuulustelut kantaneet toista leimaa, kuin siihen asti tavalliset ja asetuksissa määrätyt. Kysymykseen vastasi Lagus. Hän myönsi, että seuroissa oli pidetty katkismuskuulusteluja, vaan lausui sen varman vakuutuksen, ettei asianomaisten pappien menettelytapa tässäkään kohden, niinkuin myöskin edelliset pöytäkirjat osoittivat, ollut ristiriidassa voimassa olevien määräysten kanssa.

Tämän jälkeen esitti Berg kanteensa Durchmania vastaan: hän oli esiintynyt hartausseuroissa, ja hänenkin asunnossaan oli nähty säästölaatikko rahankeräystä varten pakanalähetyksen hyväksi. Puolustuksessaan esitti Durchman samoja näkökohtia, kuin Malmberg, Lagus ja Laurin ennen olivat julki lausuneet, lisäten ainoastaan, että hänen säästölaatikossaan, jonka hankkimisella hänkin oli toivonut saavansa pienillä varoillaan edistää pakanalähetystä, hänen muuttaessaan pois Kalajoelta oli löytynyt: 20 kp. ass., 1: 44 Ruotsin riksirahaa, messinkinen tahi kultainen korvarenkaan osa, terässolkia, huuliharppuja sekä muita esineitä, joita hän ei muistanut. Sitäpaitsi olivat muutamat lahjoittaneet vaatteita samaan tarkoitukseen käytettäviksi. Rahat, samoinkuin nuo muut pienet lahjoitukset, oli Durchman muuttaessaan pois paikkakunnalta jättänyt tervahovinhoitaja Roosille.

Parastansa oli Berg koettanut, saadakseen niin raskauttavia todistuksia kuin suinkin syytettyjä vastaan. Varsinkin näkyy Laurinin ja Durchmanin syyllisyyden toteennäyttäminen olleen hänen fiskaalitoimensa silmämääränä. Tietysti olivat nuo nuoret, innostuneet papit, koettaessaan taivuttaa Kalajoen raakaa ja jumalatonta kansaa Jumalan sanan kuuliaisuuteen, joskus esiintyneet taitamattomastikin ja kiivailla sanoilla kiihoittaneet vastustajansa vihaan ja kostonhimoon. Ei ollut vaikea löytää todistajia siihen, varsinkin kun nimismies Sandman, jonka tahtoa talonpojat olivat tottuneet kaikissa noudattamaan, haikailematta toimi Bergin apuna. Niinpä todistivat muutamat todistajat, että Durchman eräissä ristiäisten johdosta pidetyissä seuroissa olisi moittinut vanhempia siitä, että nämä kummeiksi useimmiten kutsuivat jumalattomia henkilöitä sekä kastetta toimittamaan suruttomia pappeja. Muuan toinen väitti, että hän toisessa tilaisuudessa olisi halveksien puhunut "meidän rovastista" sekä lausunut: "Lohtajan rovastilla on kyllä hyvät lahjat, mutta hän on kiroilija ja hänen elämänsä on moitittavaa". Kerran Alavieskassa käydessään — niin todisti kolmas — olisi hän lausunut: "Teillä Alavieskalaisilla on kauan ollut huonoja pappeja. Nyt on teillä hyvä tarjona, jos vain ymmärrätte valita". Kuvaava on talollisen Olli Helanderin todistus, jonka mukaan Durchman eräissä joulukuun 10 p:nä 1836 Antti Isokäännän talossa pitämissään seuroissa olisi puhunut seuraavaan tapaan: "Kristinuskon valo on nykyaikana niin suureen pimeyteen kätkettynä, ettei se miespolviin ehtine valistustaan levittää. Muinoin oli kansa puettuna vuohennahkoihin ja asui vuorten rotkoissa, mutta se etsi hengellistä valoa. Nyt se korskailee silkissä ja kattuunissa, jotka vaatteet perkele levittää purjeiksi ja, itse asettuen peräsimeen, ohjaa niiden omistajat helvettiin. Nykyajan ihmiset tahtovat olla jumalisia niin salaisella tavalla, ettei itse Jumalakaan mahtane tietää, koska ja josko he pääsevät taivaaseen". Sama todistaja kertoi Laurinin sanotussa tilaisuudessa puhuneen seurojen laillisuudesta, puolustaen niitä muun ohessa myöskin sillä että arkkipiispa Kalajoella vasta pitämässään tarkastuksessa olisi kehottanut pappeja niihin saapumaan ja niitä johtamaan. Tämän yhteydessä olisi Laurin niinikään lausunut: "Toista on nimismies sanonut, mutta aivan sokea on perkele ollut, kun hän semmoista valetta on ruvennut levittämään". Hyvin raskauttavalta kuului asianomaisten korvissa myöskin seuraava, todistajaksi kutsutun Lauri Karjalan kertomus. Durchmanin kera oli Laurin marraskuun 12 p:nä 1837 pitänyt seuroja S. K. Niskalan Kalajoella omistamassa talossa. Molemmat olivat ankarasti moittineet seudun asukasten jumalattomuutta. Etenkin oli Laurin hyökännyt niitä vanhempia vastaan, jotka olivat kieltäneet lapsiaan seuroissa käymästä, verraten heitä "kähiseviin käärmeisiin". Niinikään oli hän muka lausunut, etteivät ne 50 vuoden ikäiset ihmiset, jotka eivät siunaa itseään aamulla noustessaan eivätkä levolle mennessään rukoile, enää ole pelastettavissa. Kärjälä kertoi Laurinilta turhaan kysyneensä, missä paikassa raamattua niin sanotaan. Tämän kertomuksen vakuuttivat muutamat muut todistajat aivan oikeaksi. Yksi heistä todisti sitäpaitsi, että Laurin kiivaasti oli vaatinut Kärjälää poistumaan, kehottaen häntä menemään krouviin. — Samat todistajat sekä heidän lisäksi muutamat muutkin, joilta Berg asiaa tiedusteli, sanoivat seuroja vahingollisiksi, "koska ne olivat synnyttäneet eripuraisuutta kodeissa". Samaa mielipidettä kannatti Elfvingkin, joka Durchmanin hänestä lausumien, yllämainittujen sanojen johdosta jätti oikeuden harkittavaksi, voitaisiinko pitää noita muka kristillisen tiedon edistämiseksi toimeenpantuja kokouksia hartautta synnyttävinä ja hyödyllisinä, niissä kun ihmisten kunniaa ja hyvää mainetta tuolla tavoin oli solvattu.

Näitä ja muita heitä vastaan lausuttuja syyttäviä todistuksia torjui varsinkin Laurin sattuvasti ja asiallisesti. Ei sovi kummastella, että hän sitä tehdessään joskus eksyi käyttämään ivallisiakin sanoja. Kun esim. eräs todistaja kertoi pappilan palvelijan "siivotessa Durchmanin huonetta, vetäneen auki tämän piironkilaatikon ja näyttäneen todistajalle siinä löytyviä vanhoja naisten myssyjä, pieniä kenkiä, solkia y.m. esineitä", kysyi Laurin, "milloin todistaja siten oli tyydyttänyt sopimatonta uteliaisuuttaan". Kärjälää myönsi hän kyllä vaatineensa poistumaan Niskalassa pidetyistä seuroista sekä kehottaneensa häntä menemään "luvalliseen kokoukseen krouviin", vaan sen hän sanoi tehneensä siitä syystä, että asianomainen sanotussa tilaisuudessa, niinkuin myöskin toiset todistajat todistivat, oli päissään. Sekä Laurin että Durchman kielsivät milloinkaan nuhdelleensa ja neuvoneensa seuroihin saapuneita niin, kuin heistä oli todistettu. Vastustajien kantaa kuvaa muun ohessa sekin, että Laurin piti tarpeellisena pyytää saada sanasta sanaan pöytäkirjaan otetuksi, mitä hän oli tarkoittanut puheessaan "kääntymättömien 50 vuoden ikäisten" hengellisen tilan vaarasta. Jyrkästi kielsi Durchman seurapuheissa arvostelleensa Elfvingiä tahi muita pappeja. Mitä hän yksityisesti mahdollisesti oli tuohon tapaan joskus lausunut, sitä ei hän sanonut muistavansa. Tämän johdosta ja koska useat todistajat olivat vetäneet esiin paljon semmoistakin, jota syytetyt papit olivat yksityisissä keskusteluissa saattaneet lausua, huomautti Laurin, että prokuraattori oli jättänyt oikeuden tutkittavaksi, mitä seuroissa oli tapahtunut, vaan ei vaatinut sitä tutkimaan Durchmanin eikä muiden yksityisiä puheita ja keskusteluja.

Ei yksikään pystynyt muuta todistamaan kuin että heränneet seuroissaan aina olivat noudattaneet siivoa ja hiljaista käytöstä. Varsinkin Malmbergin johtamissa seuroissa oli järjestys ollut erinomainen. Viimemainittua vastaan näissä käräjissä tähdätty syytös kohdistuikin miltei yksinomaan hänen vaimonsa lähetystoimen hyväksi vastaanottamiin lahjoituksiin ja lahjoittajille antamiin neuvoihin tavarain rahaksi muuttamiseksi. Myöntäen todistukset oikeiksi, puolusti Malmberg toimenpiteitään tässä kohden pääasiassa samoilla perusteilla, kuin hän Laguksen ja muiden kera jo ensi käräjissä oli esiintuonut.

Paljon huolta tuottivat Bergille useimpain todistajain hartausseuroista ja heränneistä esiintuomat myötätuntoiset ja kiittävät lausunnot. Tuon tuostakin vaati hän edesvastausta monelle heistäkin. Täten joutui muiden samanmielisten todistajain kera näissä käräjissä syytteen alaiseksi maanmittari Hårdhin apulainen J. V. Högman, joka, vaikkei hän ymmärtänyt suomea, oli ollut saapuvilla monissa seuroissa, ruotsinkielisestä kirjasta seuraten veisuuta. Huomattavan tunnustuksen hartausseurojen tuottamasta siunauksesta julki lausui talollinen Matti Stenbäck, joka, vaikka hän ainoastaan yhden kerran oli käynyt seuroissa Ylivieskan pappilassa, todisti, että "kaikki Laguksen sekä yksityiset että julkiset opetukset olivat olleet tosi hyödyksi seurakuntalaisille niin hengellisessä kuin maallisessa suhteessa". Vielä merkillisempi on E. Kaarlenkasken todistus Nivalassa pidetyistä seuroista. Kyläkuntansa järjestysmiehenä oli hän tarkoin huomannut, että kaikenkaltaiset paheet ja rikokset seurojen kautta huomattavassa määrässä olivat vähentyneet ja melkein kerrassaan lakanneet. Peittelemättä lausui hän sen mielipiteen, että perheissä mahdollisesti syntynyt eripuraisuus johtui siitä, että "toiset pelkäävät Jumalaa, toiset ovat siitä pahoillaan". Vastaukseksi syytöksiin heränneitten muita kohtaan osoittamasta ynseydestä ja ylpeydestä kertoi hän, miten eräälle sillalle kokoontuneet poikaset hänen käräjiin matkustaessaan olivat pilkanneet hänen vaatteitaan sekä pelikortit kirjoinaan veisanneet muutamaa Siionin virttä, jonka sanat he osasivat ulkoa.

Kantaansa salaamatta esiintyi heränneitten vastustajana myöskin rovasti Elfving. Muun ohessa kysyi hän, olivatko syytteen alaiset papit, niinkuin säädetty on, joka vuonna kirkoissaan julistaneet tammikuun 12 p:nä 1726 päivättyä kun. plakaattia. Muitten myönnytykseen, etteivät sitä olleet tehneet, lisäsi Malmberg: "Koska kirkkoherra Tohtori Frosterus-vainaja, jota yleisesti kunnioitettiin ja arvossa pidettiin, ei kuuluttanut mainittua plakaattia, vaikka hän kyllä tiesi, että kysymyksessä olevia seuroja pidettiin, niin hän silminnähtävästi ei pitänyt näitä laittomina eikä moitittavina".

Selvään näkyy pöytäkirjoista, miten heränneitten vastustajien viha päivä päivältä kasvoi. Heitä vastaan näissä käräjissä tehdyt syytökset ja niitä kannattavien todistajain lausunnot ovat rohkeammat, kuin edellisellä kerralla. Mutta samassa määrässä kasvoi myöskin syytettyjen luottamus totuuden voimaan ja sen lopulliseen voittoon. Suruttomat hämmästyivät ja syyttäjät puivat voimattomina nyrkkiään, kun käräjienkin aikana Siionin virsien säveleet iltasin kaikuivat läheisistä asunnoista, vieläpä käräjätalon pihaltakin. [Kertoneet seudun vanhimmat heränneet.] Ehkä joku heistä ymmärsi, mitä Lagus tarkoitti, kun hän eräänä iltana käräjätalosta asuntoonsa kävellessään lausui: "Tuon virren kaiku on kuuluva läpi aikojen". [Kertonut (1896) J. Hemming y.m.]

* * * * *