Jota useampia todistajia kuulusteltiin, sitä täydellisemmin tulivat näkyviin herännäisyysliikkeen siunausta tuottavat vaikutukset. Täytyy kummastella, ettei ainoatakaan todella raskauttavaa, todeksi näytettyä syytöstä voitu tuoda esille ketään liikkeeseen kuuluvaa vastaan. Muiden kera koetti kyllä esim. Evijärven todistajaksi haastettu lukkari E. Rivander saada heränneitä pappeja epäluulon alaisiksi moittimalla sitä, että Evijärveläisiäkin, usein joukottain, oli käynyt Nivalan kirkossa. Hän kertoi koettaneensa sitä estää, vaan saaneensa vastaukseksi: "Siellä on oikea hengellinen pappi, mitä meidän papeista, nehän ovat kuin kuolleet pölkyt". Berg teki parastansa auttaaksensa todistajaa, vaan Durchman ja Malmberg ahdistivat häntä kysymyksillään, niin ettei todistus ottanut oikein sujuakseen. Paljon puhui hän herännäisyyden perheissä muka synnyttämistä riidoista, kunnes hän ei voinut mitään vastata Malmbergin selitykseen: "Kun Jumalan armo löytää syntisen, niin tämä ei enää saata elää entiseen jumalattomaan tapaansa, vaan hänen täytyy varoa myöskin tilaisuutta syntiin, kun sitävastoin se, johon Jumalan sana ei ole koskenut, tuosta suuttuu ja luulee toisen halveksivan, vaikkei tuota ylönkatsetta ole olemassa muualla kuin epäilevän omassa mielikuvituksessa". — Ei pystynyt syyttäjä oikein iskemään siihenkään, että muuan todistaja kertoi kuulleensa erään Frosteruksen pappilassa oleskelevan rouvan monesti säälineen "vanhaa ukkoriepua", jonka apulaisensa, aina sunnuntaisin seuroihin kiirehtien, jättivät avutta. Ei näet voitu todistaa, että apulaiset millään tavoin olisivat laiminlyöneet virkatehtäviänsä. Puheet syytettyjen pappien lahkolaisuudesta aiheuttivat tiedusteluja jumalanpalveluksesta heidän kirkoissaan, josta muun ohessa todistettiin, että harvat, niinkuin entisinä aikoina oli ollut tapana, virsikirjatta tulivat kirkkoon. Samankaltaisiin johtopäätöksiin johtivat syyttäjän muutkin näissä käräjissä heränneitten syyllisyyden toteennäyttämiseksi tekemät yritykset. Mutta yleinen mielipide kannatti häntä, ja sen turvissa oli hänen helppo jatkaa. Paavo Ruotsalainen pyysi saada asiamiehen kautta ajaa asiaansa seuraavissa käräjissä, "hänen kotiseudultaan kun oli niin pitkä matka Kalajoelle". Tähän pyyntöön antoi oikeus kieltävän vastauksen, "koska Ruotsalaista oli syytetty rikosasiasta". Samasta syystä määrättiin, että Laurin ja maanmittarinapulainen Högman sekä muutamat muut ennen haastetut tuomisen uhalla olivat velvolliset saapumaan niihin käräjiin, joissa juttu uudelleen oli otettava käsiteltäväksi. Tämän johdosta lausuu Laurin eräässä kirjeessä: "Olen siis jätetty kruununpalvelijain valtaan, joiden mielivallasta kai riippuu, saanko matkustaa käräjiin muuten kuin vangittuna". [Nordisk kyrkotidning, 1840, n:o 2.]

* * * * *

Seuraavat käräjät alkoivat huhtikuun 9 p:nä saman tuomarin johdolla. Lagus oli silloin niin sairaana, ettei hän, kuten lääkärinsä oli todistanut, "hengenvaaratta saattanut poistua huoneestaan", eikä Malmbergkaan voinut tilaisuuteen saapua, "kun hänen vaimonsa terveydentila ei sitä myöntänyt". Pyytäen ettei jutun ratkaisua tämän tähden viivytettäisi, ilmoitti kumpikin valtuuttaneensa Laurinin asiaansa oikeudessa valvomaan. Ehkä saivat täten alkaneet käräjät juuri näiden valtakirjojen takia kiivaamman leiman kuin edelliset, joissa Malmberg ja Lagus johtivat syytettyjen puolustusta.

Ennen syytettyjen ja todistajiksi vaadittujen lukua lisäämään oli Berg haastattanut uusia. Matti Niemen talossa joulukuun 22-23 päivinä sekä muualla pidetyistä seuroista, joista jo edellisissä käräjissä oli kuulusteltu useita todistajia, oli saatava tarkempia tietoja. Laurin, Durchman, Hemming, Hårdh sekä Roos jättivät oikeuteen kirjoituksen, jossa he vaativat asian lykkäystä, koska he turhaan olivat pyytäneet saada lunastaa edellisten käräjien pöytäkirjat eivätkä näiden puutteessa voineet oikaista todistajien erehdyttäviä lausuntoja eikä syyttäjän niihin perustuvia hyökkäyksiä. Ensinmainittu huomautti sitäpaitsi, ettei se tuomari, joka alussa käsitteli juttua, osannut suomea ja tulkkinsa kautta sai väärän käsityksen monesta lausunnosta. Tätä pyyntöä ei oikeus kuitenkaan ottanut huomioon. Bergin selitys, että syytetyt papit kaikki osasivat kumpaakin kieltä ja saapuvilla olleina olivat olleet tilaisuudessa kulloinkin tekemään muistutuksensa, jos semmoisiin syytä oli, painoi enemmän.

Bergin hankkimista uusista todistajista herätti huomiota varsinkin Haapajärven kappalainen J. Janson. Hän oli ollut saapuvilla Matti Niemen talossa helmikuun 24 p:nä 1837 pidetyissä seuroissa, joista hän siis tiesi tarkkoja tietoja antaa. Tilaisuudessa oli ollut koolla noin 200 henkeä. Heidän käytöstään vastaan hänellä ei ollut muuta muistutettavaa, kuin että he kilpailivat veisuussa siten nim. että, kun jonkun aloittama virsi oli veisattu loppuun, toinen heti siitä muille ilmoittamatta aloitti uutta. Malmberg oli puhunut tämänkaltaisten seurojen hyödystä, kehottanut tilaisuuteen saapuneita kärsivällisesti kestämään maailman vainoa sekä päättänyt kokouksen rukouksella. Janson, joka kertoi silloin olleensa Durchmanin kanssa kinkerimatkoilla ja tämän kehotuksesta oli Niemeen poikennut, ei ollut muissa tämmöisissä seuroissa käynyt, vaan sanoi pitävänsä velvollisuutenaan ilmoittaa, että papit "sortamalla virkaveljiään olivat niitä edistäneet". Elfvingin kehottamana ilmoitti hän niinikään tällä tarkoittaneensa Malmbergiä ja Durchmania. Myöskin kertoi hän kirkkoherralleen ilmoittaneensa, että Haapajärven kappelin "hurmahenkisyyden" eksyttämä kansa oli alkanut laiminlyödä kirkossa käyntiä ja sensijaan oli ottanut tavakseen sunnuntaisin kokoontua talollisen Antti Tuomalan luo sekä että Frosterus tämän johdosta oli kirjoittanut kansalle kinkereissä luettavan varoituksen, jota Durchman, laiminlyöden velvollisuutensa, ei ollut lukenut. Kanteen tapaisen todistuksensa päätti hän mainitsemalla, että Malmberg ja Durchman, katkismusta kinkereillä selittäessään, olivat kieltäneet kansaa luottamasta kääntymättömiin opettajiin, koska nämä julistivat ihmisille perkeleen evankeliumia.

Laurin ei hämmästynyt tätäkään, silloisen katsantotavan mukaan hyvinkin raskauttavaa todistusta. Hän päinvastoin Malmbergin puolesta huomautti, että viimemainitun, Jansonin kertoma lausunto kääntymättömistä papeista oli sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, jossa sanotaan; "kun sokea sokeaa taluttaa, niin molemmat lankeavat kuoppaan". Saatuaan Jansonilta myöntävän vastauksen kysymykseensä, oliko Frosterus kirjoituksessa kieltänyt seurainpidon, pyysi Laurin vasta saada oikeudelle jättää sanotun todistuskappaleen. Durchman kielsi Niemeen kokoontuneen seuraväen millään tavoin kilpailleen veisuussa ja antoi, kun sekä Berg että Elfving vaativat häneltä selitystä kääntymättömistä papeista lausumistaan sanoista, seuraavana päivänä oikeudelle näin kuuluvan kirjallisen lausunnon: "On horjumaton totuus, että kääntymättömät papit, jotka lihallisessa mielessään eivät ymmärrä sitä, mikä Jumalan hengen omaa on, ovat raatelevia susia lammasvaatteissa, ryöväriä ja murhaajia, joiksi Vapahtaja itse Joh. 10: 1 heitä nimittää ja joita jokaisen kristityn tulee karttaa. Jos sentähden tuo kappalaisen Jansonin todistuksena esiintuoma kinkereissä käyttämäni lausunto verrataan Jumalan sanaan, niin käy selväksi, että, jos tuo epäluottamus kääntymättömiin opettajiin nähden sisältää jotakin heille halventavaa, niin en minä heitä halvenna, vaan itse Jumala, joka tuomitsee tuommoiset palkkapaimenet, niinkuin jokainen selvään ymmärtää, jos hän Jumalan puoleen kääntyneellä mielellä lukee esim. Jes. 56: 10, Jer. 23: 1, Hes. 34: 2, Sakar. 11: 16, Math. 7: 15, Mark. 8: 15, Luuk. 12: 1-2, Timot. 3: 15 ja monta muuta paikkaa Jumalan pyhässä sanassa". Tähän lausuntoonsa oli Durchman liittänyt Frosteruksen kirjoituksen, jonka Laurin "Jumalan sallimasta sattumuksesta" oli säilyttänyt. 1) Jos kohta siitä näkyikin, että kirjoittaja oli ollut altis uskomaan Jansonin heränneistä hänelle antamia epäedullisia tietoja, ei puhuta siinä sanallakaan heidän pitämistään seuroista, niinkuin Janson valallaan oli todistanut. "Tämä tappio" kirjoitti Laurin tuttavalleen Ruotsissa "masensi asianomaisten rohkeutta melkoisesti". [Nordisk kyrkotidning 1840, n:o 2.] Kuitenkin todisti Janson, Bergin häneltä sitä tiedusteltua, että seurat olivat aikaansaaneet eripuraisuutta perheissä, vieroittaneet kansan kirkosta sekä synnyttäneet laiskuutta ja huolimattomuutta. Niinikään väitti hän heränneitten halveksivan muita ihmisiä.

Suoraa puhetta sai varsinkin Berg Laurinilta kuulla: "Näitä asioita ei syyttäjä kääntymättömässä tilassaan ymmärrä", "tuommoinen menettelytapa on inkvisitoorinen" y.m.s. Mutta kyllä syytäkin löytyi. Syytettyjen pappien yksityiset puheet, heidän opetuksensa ja elämänsä, heidän vaatekaappiensa sisältö — kaikki oli tiedusteltava ja julkisuuteen vedettävä. Todistajilta kysyttiin, olivatko papit olleet rasitukseksi seurakuntalaisilleen aineellisessa suhteessa, miten he kohtelivat edustamansa uskonnollisen liikkeen ulkopuolella olevia henkilöitä, olivatko he suvaitsemattomia, köyhille auttamattomia j.n.e. Eräässä kirjeessä kuvaa Laurin seuraavin sanoin omaa ja kanteen alaisten virkaveljiensä asemaa: "Jotta valistunut tuomari saisi yhä tarkempia tietoja siitä, onko oppimme raamatun ja tunnustuskirjojen mukainen ja eroaako elämämme missään suhteessa muiden elämästä, vedetään esille piikoja navetoista, palvelijattaria kyökeistä, renkejä talleista, juomareita krouveista. Saattaako kukaan väittää, että todistajat eivät ole päteviä? Voidaanko sanoa, että meille tapahtuisi vääryys, jos maallisen vallan edustajat pitäisivät meitä hurmahenkisinä haaveilijoina, kun niin monen palkollisen todistus antaa siihen aihetta? — — Moni noista jumaluusopillisista sankareista, joiden tulee antaa lausunto puhdasoppisuudestamme, ei, niinkuin varmaan tiedän, osaa lukea selvästi sisältä". [Nordisk kyrkotidning 1840, n:o 2.] Varsinkin kun tiedetään Laurinin kirjoittaneen nämä sanat heti nyt kysymyksessä olevien käräjien päätyttyä, on helposti selitettävissä, että kirje paikottain ilmaisee katkeraa mieltä. Että kuvaus olisi liioiteltu, sitä eivät ainakaan pöytäkirjat todista.

* * * * *

Kesäkuun 4 p:nä alkaviin käräjiin oli Berg haastattanut paljon uusia todistajia, niiden joukossa pitäjänapulaisen N. P. Cajanerin Reisjärveltä [Törnudd, Matrikel.] sekä Alavieskan [Törnudd, Matrikel.] armovuodensaarnaajan J. F. Silviuksen ja muita säätyläisiä. Nämä käräjät eivät kuitenkaan asian lopullista ratkaisua paljon jouduttaneet. Muutamat todistajat eivät olleet haastetta noudattaneet, ja syytetyistä eivät Laurin ja Paavo Ruotsalainen olleet saapuvilla. Näistä syistä lykättiin tutkimuksen jatkaminen elokuun 27 p:ään. Oikeuden kesäkuun 5 p:nä julistama päätös sisältää muun ohessa, että Laurin ja Paavo Ruotsalainen, jotka laillista estettä esiintuomatta eivät olleet tilaisuuteen saapuneet, "omalla kustannuksellaan ovat hankittavat oikeuteen". Saman tuomion alaisiksi joutuivat myöskin 6 muuta syytettyä sekä monta todistajaa.

* * * * *