Jo ennenkuin viimeiset käräjät alkoivat, olivat syytetyt täysin vakuutetut ei vain ilmiantajainsa, Kalajoen nimismiesten, sekä syyttäjän vihamielisistä tarkoituksista, vaan myöskin monen todistajan huonoista vaikuttimista. Tyytymättömät olivat he myöskin asianomaisten tuomarien menettelytapaan. Kun tuo syytetyille niin loukkaava todistajain kuulusteleminen jälleen oli alkava, esitti Laurin omasta sekä Laguksen, Malmbergin ja Durchmanin puolesta oikeudelle kirjallisesti muutamia, jutun käsittelyä edellisissä käräjissä koskevia muistutuksia. Valittaen että syyttäjä "kokonaan unohtaen toiminta-alansa rajat, yhtä hämmästyttävällä kuin laittomalla rohkeudella oli johtanut syytöksensä asioihin, jotka eivät ensinkään häntä koskeneet", väittää kirjoitus noiden "inkvisitooristen, tietämättömyyttä todistavien toimenpiteiden" tarkoituksena olevan ainoastaan syytettyjen häväiseminen yleisön silmissä. Suurta tyytymättömyyttä näkyy varsinkin ensimmäisen tuomarin menettely syytetyissä herättäneen. "Emme ota päättääksemme", lausuvat he kysymyksessä olevassa kirjoituksessaan, "riippuvatko pöytäkirjoissa löytyvät virheet siitä, että hovioikeudenauskultantti Grönbergiltä on puuttunut tahtoa käsittelemään tätä arkaluontoista juttua miehen tyyneydellä ja maltilla, vai siitäkö laittomasta menettelystä, että hän, ollen miltei kerrassaan perehtymätön Suomen kieleen, tulkkina käytti kahta todistajaa." Kirjoituksessa huomautetaan niinikään, ettei pöytäkirjoissa "varovaisesti kyllä" tästä asiasta mitään mainita.
Eniten muistutuksia todistajain lausuntoja vastaan teki Laurin. Ei ole kummallista, että varsinkin Kärjälän juttu oli häntä syvään loukannut. Huomauttaen todistajain siveellisestä kannasta ja heidän sivistymättömyydestään, kertoo hän olleensa pakoitetun ankarasti kohtelemaan Kärjälää, jonka esiintyminen kysymyksessä olevassa tilaisuudessa selvään osoitti, että hän vasta oli käynyt "fiskaalien ja nimismiesten suosimissa kokouksissa salakapakoissa". Muistutuksensa sanotun kohtauksen käsittelystä oikeudessa päättää Laurin seuraavin sanoin: "Todistajain halu saada minut maailman silmissä leimatuksi kerettiläiseksi ja hurjaksi haaveilijaksi on päivän selvä. Samaa mieltä on syyttäjä, jos kohta hän ei uskalla antautua julkiseen taisteluun jumaluusopillisella taistelutantereella". Täydellä syyllä huomauttaa Laurin siitäkin, että oli kehotettu lukkari Rivanderia sekä muita todistajia, jotka omasta kokemuksestaan eivät tietäneet mitään heränneitten seuroista, niistä lausumaan "yleisiä mietteitä". Ja paikallaan sekä asemaa kuvaava on sekin hänen tekemänsä muistutus, että pahaahenkeä ainoastaan kapakoissa ja maailman ihmisten seuroissa nimitetään nimellä "fan", jolla sanalla syytettyjen pappien seuroissa käyttämä nimi perkele on pöytäkirjoissa käännetty.
Paljon sanottavaa oli myöskin Durchmanilla hänen suuhunsa pantujen vääristettyjen sanojen ja lauseparsien johdosta. Useimmat niistä ovat sitä laatua, että ainoastaan kuolleeseen saarnakaavaan sukupolvesta toiseen tottunut, uskonnollisessa suhteessa aivan kehittymätön aika saattaa semmoisiin muistutuksiin ketään pakoittaa. Mutta Bergin, Sandmanin ja Sundströmin hankkimat todistajat pysyivät väitteissään, sillä "niin he olivat kuulleet ja käsittäneet".
Heikoin kohta pappien puolustuksessa on se, joka koskee Frosteruksen suhdetta hartausseuroihin. Vaikkei ole vähintäkään syytä epäillä heidän lausuntoansa, jonka mukaan Frosterus ei milloinkaan ollut kieltänyt heitä seuroja pitämästä, käy todistajain kertomuksista selväksi, että hän karsain silmin oli seurannut tätä heidän tointaan seurakunnassa. Sitäpaitsi tiesivät syytetyt tämän aivan hyvin. Näin ollen tuntuu oudolta, että he antautuivat niin pitkiin selityksiin tässä kohden, sekä miltei kiittäen puhuivat Frosteruksesta ja hänen heitä kohtaan osoittamastaan ystävällisyydestä. Vai oliko hänessäkin loppuaikoina mielenmuutos tapahtunut? Kuolinvuoteellaan — niin kertoi eräs todistaja — oli hän kutsunut Laurinin luoksensa, kiittänyt häntä hellästi sekä antanut hänelle pienemmän rahasumman lahjaksi.
Bergin näihin käräjiin haastattamista todistajista puhuivat varsinkin maanmittari J. J. Garvoli ja Alavieskan ennen mainittu v.t. pappi Silvius hänelle mieliksi. Edellinen todisti rohkeasti Malmbergin, Laurinin ja Durchmanin pitämien seurojen vahingollisuudesta, ne kun muka olivat synnyttäneet paljon eripuraisuutta ja riitoja kansassa, sekä syytti Lagusta siitä, että hän, "joka on hyvä ja antelias ihminen, seurusteli semmoisten kanssa, jotka olivat eronneet muista ihmisistä, ja tuhlasi heille omaisuuttaan". Silvius ei sanonut omasta kokemuksestaan tietävänsä mitään heränneitten seuroista. Hän oli kieltäytynyt käymästä näissä tilaisuuksissa, vaikka häntä oli niihin kutsuttu, "kun tiesi niiden olevan laittomia ja raamatussakin kiellettyjä". Viimemainitun väitteensä tuki hurskas sielunpaimen Vapahtajan sanoilla: "Missä kaksi tahi kolme ovat koossa minun nimessäni, siinä olen minä heidän keskellänsä" sekä "Kun tahdot rukoilla, niin mene kammioosi ja sulje ovi". Hän piti seuroja siihenkin nähden vahingollisina, että "kansaa nyt käy vähemmin kirkossa, kuin ennen".
Vastustajain alituiset tiedustelut vaativat syytettyjäkin kysymyksiä tekemään. Usein kuultiin oikeuden edessä kiivaitakin väittelyjä. Kun esim. Berg koetti tyhjäksi tehdä erään todistajan kansan kertomisiin perustuvan todistuksen, että Kärjälä tuossa ennen mainitussa tilaisuudessa oli ollut päissään, syntyi hänen ja Laurinin välillä seuraava sananvaihto:
Laurin: "On kummallista, että syyttäjä tahtoo esiintyä juoppojen puolustajana, kun hänen virkansa puolesta pitäisi kaikin tavoin koettaa saada selkoa tästä asiasta, koska todistajan kertomuksen mukaan paljon puhutaan siitä, että Kärjälä tuossa tilaisuudessa olisi ollut juovuksissa".
Berg: "Velvollisuuteni on kyllä syyttää rikoksellisia, vaan kun vasta kuulusteltu todistaja oman todistuksensa mukaan ei itse ole nähnyt, vaan kuullut muiden tästä puhuvan, ja kun sitäpaitsi useat todistajat, joita ennen on kuulusteltu, ovat todistaneet, ettei Kärjälä mainitussa tilaisuudessa ollut päissään, niin en pidä itseäni velvollisena tästä kannetta nostamaan".
Laurin: "Saan huomauttaa, ettei minulla tämän syyttäjän juoppoja kohtaan osoittaman armahtavaisuuden johdosta ole mitään muistuttamista".
Pahasti pitelivät myöskin Roos ja Hårdh eräässä oikeudelle jättämässään kirjoituksessa syyttäjää ja varsinkin Alceniusta. Muun ohessa tarkastivat he ankarin sanoin viimemainitun Lagukselle, Hemmingille y.m. haastetuille antamaa, ennen mainittua mainetodistusta, varsinkin siinä löytyvää lausetta "he ovat sulkeutuneet itseensä ja samanmielisten seuraan". "Tämä lause" — niin kuuluvat heidän sanansa — "sisältää sen syytöksen, ettei Lagus, Hemming y.m. yksityisessä elämässään ole valinneet seurapiiriänsä Alceniuksen maun ja mielen mukaan — — —, kun hänessä on huomattu sisällinen vastenmielisyys nykyaikana vaikuttavaa hartaampaa kristillisyyttä vastaan, vaikka emme ole aavistaneet, että hänessä tapaisimme syyttäjän ja vainojen toimeenpanemiseen osallisen. Se lämmin harrastus, joka Laurinin ja Durchmanin pitämien seurojen kautta on alkanut levitä pitäjässä, on varmaankin varapastorissa vaikuttanut taudinkohtauksen, jota jokapäiväisessä elämässä sanotaan virkakateudeksi, joka tauti kuuluu olevan parantumaton. Vaikka myöhään huomaamme nyt varsinaisen lähteen, josta mahdollisesti koko tämä oikeusjuttu on saanut alkunsa". Kirjoitus päättyy seuraavilla sanoilla: "Tulee päivä, joka on näyttävä, että Jumala tuomitsee toisin kuin lihalliset ihmiset".