* * * * *
V. 1843 teki Kumlingen nimismies asianomaisen kruununvoudin kautta Turun tuomiokapituliin ilmoituksen siitä, että Vestanfjärdin armonvuodensaarnaaja E. O. Reuter, Värdön kappalaisenapulainen A. H. Sundel sekä Mouhijärven kappalaisenapulainen K. Nyholm maalisk. 28 p:nä Brändön kappeliseurakunnassa olisivat pitäneet hartauskokouksen talonpoika Jonas Pehrssonin kodissa sekä siellä polttaneet viimemainitun omistaman Ruotsissa v. 1819 käytettäväksi hyväksytyn virsikirjan. Koska valitukseen oli liitetty myöskin Kumlingen kirkkoherran K. L. Lundeniuksen todistus siitä, että kanne oli oikea, lähetti tuomiokapituli asiakirjat prokuraattorille esittämällä syytettyjen pappien, Pehrssonin, joka oli sallinut seurojen pitämistä kodissaan, sekä kaikkien niissä olleiden vetämistä oikeuteen. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Reuterin, Sundelin ja Nyholmin edesvastaukseen "Jumalan sanan pilkkaamisesta". Nyholm, jolla siihen aikaan ei ollut papinvirkaa, oli näet Pehrssonin luona ottanut käteensä yllämainitun virsikirjan sekä lausunut Reuterille: "katsotaan, palaako se" ja tämä oli auttanut häntä sitä polttamaan. Sundel sitävastoin vapautettiin.
Käsitellessään juttua, piti tuomiokapituli Nyholmin esiintymistä siksi loukkaavana, että se ehdotti rangaistukseksi erottamista papin tehtävien toimittamisesta; Reuterille se määräsi saman rangaistuksen, mutta puoleksi vuodeksi. Luvattoman kokouksen pitämisestä ei sitävastoin kumpaakaan pitäisi rangaista — niin arveli tuomiokapituli — koska tilaisuutta Pehrssonin luona ei voitaisi hartausseuraksi sanoa. Hovioikeus, johon asia lykättiin, antoi sen päätöksen, että Nyholm ja Reuter saisivat ainoastaan varoituksen tuomiokapitulilta, "koska Wallinin virsikirja ei ole meillä kirkkokirjaksi määrätty". — Tähän juttu päättyi.
Verratessamme tätä oikeusjuttua muihin samankaltaisiin silloisen herännäisyyden ajoilta, saamme siitä huonon vaikutuksen. Yllämainittujen pappien käytös Pehrssonin talossa ei ole miellyttävä. Siinä tulee näkyviin ylimielisyyttä, tekisi mieli sanoa raakuutta, jota ei miesten nuoruus riitä puolustamaan. Mutta viranomaiset eivät varmaankaan olisi asiaan puuttuneet, ellei se olisi koskenut lahkolaisuudesta epäiltyjä pappeja. [Paimenmuisto; Turun tuomiokapitulin arkisto.]
* * * * *
Toista leimaa kantaa Taivassalon pitäjänapulaista A. F. Almbergiä ja Kaarinan sijaiskirkkoherraa, maisteri M. J. Hydéniä vastaan v. 1844 nostettu oikeusjuttu. Sen pääkohdat ovat seuraavat.
Vehmaan tuomiokunnan tuomari B. J. Procopé valitti arkkipiispa Melartinille osoitetussa kirjeessä, että yllämainittu Almberg, niinkuin myöskin Hydén, joka hänkin siihen aikaan oli pappina Taivassalossa, kihlakunnantuomari H. Storgårdin marraskuun 19 p:nä 1843 mainitussa pitäjässä pidetyissä maahanpanijaisissa eivät olleet osoittaneet hänelle, Procopélle, asianomaista kunnioitusta. Sitäpaitsi hän väitti, että Hydén samana päivänä pitämässään saarnassa "monta kertaa oli julistanut kristillistä uskoamme ja toivoamme sekä pyhää raamattua vastaan sotivia opinkappaleita" sekä Storgårdin muistoksi pitämässään ruumissaarnassa "ei tarpeeksi laveasti ollut puhunut vainajan ansioista".
Ilmeistä on, että Procopé oli tyytymätön näiden pappien edustamaan kristillisyyteen, joka hänenkin läsnäolostaan huolimatta pukeutui noin outoon ja hänen uskonnollista käsitystään opillisessakin suhteessa loukkaavaan muotoon. Hänen kirjeensä kuvaa valaisevalla tavalla silloisten virkamiesten käsitystä pappien velvollisuuksista. Ja hyvin kuvaavaa sekin on, että arkkipiispa Melartin otti asian esille tuomiokapitulissa, vaikka Procopé oli osoittanut kirjeensä hänelle. Vaatimatta kuitenkaan todistajain kuulustelemista, lykkäsi tuomiokapituli asian hovioikeuteen lopullista ratkaisua varten. Viimemainitun tuomioistuimen päätös kuului, että Procopé aiheettomasti oli puhunut hänelle uskotusta tuomarinvirasta, jotapaitsi hän tuomittiin vetämään sakkoja Hydénistä käyttämästään loukkaavasta kirjoitustavasta. [Paimenmuisto; Turun tuomiokapitulin arkisto.]
* * * * *
Maaliskuun 20 p:nä 1844 esitettiin Turun tuomiokapitulissa näin kuuluva, Raippaluodon saarnaajan K E. Bergmanin lähettämä kirjoitus: