"Saatuani tietää, että laittomia kokouksia muka hartautta varten viime talvena on pidetty Kalajoen pitäjän Ylivieskan kappelissa ja Haapajärven pitäjän Pidisjärven kappelissa, joka häiritsevä epäkohta yhä jatkuen yltyy, olen käskenyt maafiskaali E. J. Bergiä kihlakunnanoikeudessa syyttämään näiden kokousten sekä toimeenpanijoita että niihin osaaottaneita. Ja koska rikoksen laatu vaatii kiireellistä ratkaisua tämän uskonhurmauksen ehkäisemiseksi sekä tutkinto vastaajani ja todistajain lukuisuuden takia käypi niin laajaperäiseksi, ettei sitä voitane käsitellä kihlakunnanoikeuden lakimääräisessä istunnossa, saan O. K:n 3 §:n 4 luvun nojalla kehoittaa teitä ottamaan esille ja käsittelemään näitä juttuja ylimääräisissä käräjissä niin pian kuin suinkin".

Sekä Kuopion että Turun tuomiokapituleille ilmoitti Cygnaeus näistä toimenpiteistään, väittäen että Ylivieskassa ja Nivalassa yhä useammin pidetyt uskonnolliset kokoukset olivat päässeet niin suureen vauhtiin N. K. Malmbergin käynnin takia siellä matkalla Raahen markkinoille helmikuun 9-10 p:nä. Viimemainittua virkakuntaa pyysi hän tämän ohessa kieltämään Malmbergia "millään ehdolla enää tulemasta Oulun lääniin eksyttämään kansaa laittomiin kokouksiin", "koska hän muussa tapauksessa häneen nähden tulisi ryhtymään tehokkaampiin toimenpiteisiin".

Noudattaen yllämainittua käskyä, matkusti maafiskaali Haapajärvelle, tiedustellen siellä R. Helanderilta, joka hoiti kirkkoherran virkaa, miten asianlaita oli. Tämä antoi hänelle kirjallisen todistuksen, ettei kirkkoherrakunnassa ensinkään oltu pidetty kiellettyjä kokouksia. Nivalaan tultuaan sai Berg kuulla, ettei Niskanen ollut kotona. Raudaskosken kylässä pitämässään kuulustelussa, johon hän oli antanut kutsua viimemainitun vanhemman pojan, Kustaan, kysyi hän tältä tiuskaten: "Isä on kai taas luvattomilla matkoilla"? "Hän vei Kokkolaan sairaan veljeni eikä ole vielä ehtinyt palata kotia tältä matkalta", kuului vastaus. Saamatta mitään raskauttavia todistuksia Vilhelm Niskasta vastaan, suuntasi Berg matkansa Ylivieskaan. Täällä kääntyi hän ensin seurakunnan kappalaisen, E. V. Krankin puoleen, vaatien tätä kanssansa Juurikoskelle. Sinne saavuttuaan kutsui hän esille isännän. "Kuinka rohkenet", ärjäsi hän, "senkaltaista täällä toimittaa, josta sinua nyt syytetään? Sinä pidät suuria seuroja, joissa saarnaat, ja kuljet sairaita opettamassa, vieläpä heille Herran ehtoollistakin jakamassa". Jyrkästi kieltäen milloinkaan ihmisiä "ripittäneensä" myönsi Juurikoski käyneensä sairaita puhuttelemassa, vetäen puolustuksekseen Jumalan sanan. Mitä heränneitten seuranpitoon tuli, huomautti hän, että säätyläisetkin usein kokoontuivat yhteisille puolisille ja yhteisiin illanviettoihin kenenkään heitä siitä ahdistamatta, kysyen mikseivät talonpojat saisi kokoontua ystäviensä koteihin. "Se vain on eroitus", hän lisäsi, "ettemme Jumalaa pelkäämättömien tavoin ole pidoissamme juoden ja räyhäten aikaa kuluttaneet, vaan veisuulla, hyviksi tunnettujen postillojen lukemisella ja toinen toistamme muistuttamisella". "Tuntuisiko teistä sopimattomalta", hän vihdoin kysyi, "jos me, jotka nyt tässä istumme, johtuisimme puhumaan niistäkin asioista, jotka autuuteemme kuuluvat"? Hieman hämillään vastasi fiskaali: "Ei suinkaan". Kun lisäksi myös Krank Juurikosken pyynnöstä todisti, ettei tämä eivätkä muut heränneet milloinkaan olleet häntä sopimattomasti kohdelleet, lopetti maafiskaali kuulustelunsa, taputti Juurikoskea olalle ja pyysi häntä tarkasti varomaan, etteivät heränneet kokoontuisi luvattomiin kokouksiin, kehoittaen häntä varoittamaan Niskastakin, jonka yksimielisenä apumiehenä hän tiesi tuon Ylivieskan heränneitten johtomiehen olevan, tarkkaan valvomaan, ettei luvattomia kokouksia pidettäisi. Juurikoski vastasi: "Emme ole luvattomia kokouksia pitäneet emmekä vastakaan aio semmoisia pitää". — Että maafiskaali aikoi antaa vapauttavan lausunnon lääninvirastoon, näkyi siitäkin, että hän poistuessaan talosta nuhteli eukkoa, joka oli kuvernöörille kertonut Malmbergin ja tämän ystävien käynnistä Juurikoskella, lausuen: "Joutavilla puheillanne tuotitte minulle turhaa vaivaa".

Vaikka tämä kuulustelu oli vain heikko jälkikaiku Kalajoen käräjien ajoilta, ei sovi kummastella, että seudun heränneet pelkäsivät saavansa kokea samaa sortoa, kuin heidän isänsä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin olivat kokeneet. Huomattava on sitäpaitsi, etteivät heränneet papit enää, niinkuin silloin, olleet herännyttä kansaa puolustamassa, he kun kaikki olivat vetäytyneet siitä syrjään. Sitä suurempaa tunnustusta ansaitsee Juurikosken suora ja peloton esiintyminen tässä tilaisuudessa. Hänen tapansa olikin sanankuulijoilleen sanoa: "Kun uskonne perustusta kysytään, niin olkaa aina valmiit vastaamaan. Silloin olette pappeja".

Päätettyään kuulustelunsa ilmoitti Berg kuvernöörille heinäkuun 12 p:nä päivätyssä kirjeessä, että hän, tutkittuaan tarkemmin Ylivieskassa ja Nivalassa pidettyjä kokouksia, oli tullut siihen johtopäätökseen, ettei mitään laitonta tässä suhteessa ollut tapahtunut. Lausuntonsa tukeeksi liitti hän kirjeeseensä R. Helanderin yllämainitun todistuksen sekä Kalajoen kirkkoherrakunnan v.t. kirkkoherran E. A. Montinin antaman samanlaisen lausunnon. Tämän johdosta ilmoitti Cygnaeus asianomaisille luopuvansa kysymyksessä olevasta hankkeesta. Berg sai kuitenkin tehtäväkseen "tarkkuudella seurata Ylivieskan ja Nivalan hengellistä liikettä sekä, jos hän siinä jotain epäiltävää huomaisi, asiasta kuvernöörille ilmoittaa".

Tämän jutun asiakirjoihin kuuluu myöskin Turun tuomiokapitulin N. K. Malmbergilta vaatima selitys. Se kuuluu: "Viime tammikuussa tein matkan Raaheen viedäkseni tyttäreni sinne saamaan yksityisopetusta. Matkustin Ylivieskan ja Nivalan kautta, osaksi rantamaantien huonomman kelin vuoksi, osaksi viimemainitulla paikkakunnalla hoitaakseni tärkeitä, minun läsnäoloani välttämättömästi vaativia taloudellisia asioita. Mitä siihen joukkoon tulee, joka muka olisi minua matkalla sinne seurannut, niin on asianlaita se, että kolme minun pitäjäläisistäni matkusti kanssani Raahen markkinoille. Kaikkiin paikkoihin, joissa pysähdyin hevosiani syöttämään, saattoi kyllä kokoontua ihmisiä, niinkuin markkina-aikoina on lavallista; minä kyllä en näitä kansan kokoontumisia aiheuttanut. Kuitenkin saan ilmoittaa, etten minä koko matkalla pitänyt kokouksia, en laillisia enkä laittomia, jonka kyllä voin todistaa". [Kert. Ylivieskan ja Nivalan vanhat heränneet, Sofia Helander y.m., Simo Pylvään ja Heikki Juurikosken Muistokirjat, Kuopion tuomiokapitulin ja Oulun läänin lääninhallituksen arkistot, Ylivieskan kirkonkirja.]

Selitys on päivätty heinäkuun 31 p:nä — siis muutamia viikkoja ennen Malmbergin kuolemaa. Herännäisyyden muita pappeja ei näinä aikoina enää syytetty "luvattomien hartauskokousten" pitämisestä — Malmbergia niistä ahdistettiin viimeiseen asti.

II.

Kuolemansanomia Pohjanmaan herännäisyyden merkkimiesten rivistä 1850-luvun loppuvuosina ja seuraavan vuosikymmenen alussa.

Ensimmäisenä Pohjanmaan herännäisyyden vanhimmista tukeista poistui näyttämöltä Antti Helander. Hän kuoli kesäkuun 28 p:nä 1855. Jo Kalajoen herätyksen alkuaikoina oli hän koko sydämestään liittynyt heränneisiin, mielenkiinnolla seuraten sikäläisen liikkeen vaiheita. Varsinkin näkyy hän antaneen suurta arvoa Lagukselle ja hänen toimilleen. Helander oli luonteeltaan vaatimaton, otti verraten harvoin osaa heränneitten suuriin kokouksiin ja vielä vähemmin oppiriitoihin ja näistä aiheutuviin taisteluihin, mutta heränneet papit kunnioittivat häntä vilpittömänä, suorana pietistana, jonka sanoihin aina saattoi luottaa. Paavo Ruotsalaisen uskollisena opetuslapsena pysyi hän loppuun asti, mutta koetti, niinkuin olemme nähneet, ylläpitää ystävyyttä myöskin Vilh. Niskasen kanssa, vaikka hän oppiin nähden olikin paljon evankeelisemmalla kannalla kuin tämä. Kipeästi näkyy häneen koskeneen jaon tuottamat häiriöt ja riidat. Ne sekä hänen heikkenevä terveytensä vaikuttivat, että hän loppuijällään yhä enemmän sulkeutui itseensä. Siitä syystä tiedetäänkin hänen viimeisistä vuosistaan hyvin vähän. Huomiota herättämättä oli hän tahtonut elää, eikä näy hänen kuolemansakaan hellittäneen suurta huomiota. Mutta moni vanha herännyt häntä kaipasi ja siunasi hänen muistoaan. [Paimenmuisto; kert. Sofia Helander y.m.]