* * * * *

Malmivaaran kera toimivat XIX vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä elpyvän herännäisyysliikkeen hyväksi muutamat papit, joiden muisto kauan on säilyvä heränneen kansan kiitollisessa mielessä. Huomattavimmat heistä mainittakoon seuraavassa.

Voimallisena kaikui 1880-luvulla Nilsiässä, Rautavaaralla, Pielisjärvellä sekä seuraavan vuosikymmenen alussa Rääkkylässä ja Tuusniemellä Johannes Sidensnören herätyshuuto. Hän oli syntynyt talonpoikaisista vanhemmista Liperissä v. 1855 ja epäilemättä jo lapsuudessaan tutustunut heränneitten katsantotapaan. Tultuaan papiksi v. 1884, antautui hän koko sydämestään uupumistilastaan heräjävän herännäisyyden tulkiksi. Sidensnören heikko terveyskään ei voinut lamauttaa sitä innostusta, millä hän toimitti paimentyötään. Hänen sanankuulijansa ovat kertoneet, että hän monesti, voimiaan äärimmäisiin asti jännitettyään, sylki verta astuttuaan alas saarnatuolilta. Herran huoneen kiivaus kulutti häntä. Jo v. 1892 kutsui Ylipaimen hänet kotia.

Josef Fredrik Cajan, ennen (II, s. 528 ja 534) mainitun, historiankirjoittajana tunnetun J. F. Cajanin (k. 1887) poika syntyi 1850 ja vihittiin papiksi 1872. Toimittuaan ylimääräisenä pappina Lohtajalla ja Lestijärvellä, pääsi hän v. 1882 Reisjärven ja v. 1897 Lohtajan kirkkoherraksi. Jo näinä aikoina oli Cajanin vakaata herännäisyysleimaa kantava koti heränneitten rakkaimpia käyntipaikkoja ja hänen nimensä tosi ystävän nimenä tunnettu laajoissa piireissä.

Yhtä muuttumattomalla uskollisuudella kuin Cajan on Erkki Pesonen (synt. 1856) vuodesta 1881, jolloin hänet vihittiin papiksi, palvellut uudestaan elpyvää herännäisyysliikettä. Oltuaan ylimääräisenä pappina Kauhavalla, missä muiden kera varsinkin ennen (III, 433) mainittu Sven Toppari häneen vaikutti, pääsi hän v. 1890 Muhoksen kappalaiseksi, jossa virassa hän vielä vuosisadan lopussa oli. Puhujana Herättäjän vuosijuhlissa, kirjoituksillaan Hengelliseen Kuukauslehteen sekä vilpittömällä rakkaudellaan heränneisiin on Pesonen saanut paljon ystäviä niiden seurakuntien rajojen ulkopuolellakin, joissa hän pappina on toiminut.

Nilsiästä siirrettiin ennen (IV, 531) mainitsemamme Pekka Korhonen v. 1891 Ylivieskaan, missä hän, heränneisiin yhä likemmin liittyneenä, toimi kirkkoherranapulaisena ja -sijaisena kaksi vuotta, joiden kuluttua tapaamme hänet kappalaisena Vihannissa, jota virkaa hän hoiti vielä vuosisadan lopussa. Korhosen ääni kuului kaikissa 1890-luvulla pidetyissä Herättäjän vuosijuhlissa sekä lukuisissa muissa tilaisuuksissa, joihin heränneitä eri seuduilta kokoontui. Hänenkin kirjoituksiaan tapaa tuon tuostakin näiden vuosien Hengellisessä Kuukauslehdessä ja hänen nimensä Herättäjän kustantamien julkaisujen kansilehdillä.

Kainuunmaan etäisillä seuduillakin oli herännäisyydellä XIX vuosisadan lopussa huomattu edustaja ja luotettava kannattaja. Tarkoitamme Kajaanin kappalaista Johannes Väyrystä (synt. 16/4 1860). Tultuaan papiksi v. 1885, toimi hän ensin ylimääräisenä pappina Haapajärvellä sekä sittemmin Revonlahdella vuoteen 1894, jolloin hän muutti Kajaaniin. Väyrynen on ahkerasti kirjoittanut kirjoituksia Hengelliseen Kuukauslehteen, jota paitsi Herättäjä on julkaissut hänen syvämietteisiä kirjoituksiaan. Puhujanakin tuli hän jo 1890-luvulla heränneitten vuosijuhlilla y.m. tunnetuksi. Rakkaudella paimentyössään liittyen herännäisyyden vanhoihin traditsiooneihin, joita hän ymmärtämyksellä heränneitten lapsilta tutkien tiedusteli, nähtiin hänet usein niissä tilaisuuksissa ja kokouksissa, joissa neuvoteltiin liikkeen järjestämisestä ja elvyttämisestä.

Muista herännäismielisistä ja herännäisyyteen näinä aikoina liittyneistä vanhemmista papeista mainittakoon vielä Pielisjärven kappalainen E. K. Kyander (synt. 1852), joka 1890-luvulla ahkerasti kirjoitteli Hengelliseen Kuukauslehteen, sekä Jalasjärven kappalainen Y. G. Forsman (synt. 1857), joka niinikään oli ensimmäisiä sielunpaimenia, jotka avonaisesti tunnustivat kannattavansa uudestaan elpyvää herännäisyysliikettä.

Ruotsinkielisen Pohjanmaan herännäisyyteen luettavista papeista XIX vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä on huomattava Jaakko Joel Wegelius. Hän syntyi v. 1846 ja vihittiin papiksi 1872. Toimittuaan sielunpaimenena eri seuduilla ja oltuaan muunohessa kappalaisena Lapualla (1885-88), pääsi hän viimemainittuna vuonna kirkkoherraksi Kruununkylään, jossa virassa hän oli kuolemaansa asti v. 1914. Wegeliuksen vilpittömyys ja hänen vakava, nöyrä mielensä hankkivat hänelle paljon ystäviä herännäisyyden suomenkielisissäkin seuduissa. Uudestaan elpyvään herännäisyysliikkeeseen suhtautui hän aina myötätuntoisesti.

* * * * *