— Mainiota, meille tarjotaan illallista. Tämä on oikea lumottu linna. Oikea satulinna. Älkää Watson näyttäkö niin synkältä kuin olisitte hautajaisissa. Tämä on hyvin hullunkurista.
— Oletteko varma siitä, että tämä on hullunkurista? huomautti Watson synkän näköisenä.
— Olenko varma siitä, huudahti Holmes, mutta hänen iloisuutensa oli liiaksi meluavaa tuntuakseen luonnolliselta, — se tahtoo sanoa, etten koskaan ole nähnyt näin hullunkurista. Tämä on sangen koomillista! Tuo Arsène Lupin on verraton. Hän pitää meitä pilkkanaan, mutta niin hauskalla tavalla! Minä en vaihtaisi paikkaani tässä juhlassa maailman kaikkiin aarteisiin. Watson, vanha ystäväni, te tuotatte minulle surua. Olisinko erehtynyt teistä, eikö teillä olisikaan tuota luonteen suuruutta, joka auttaa kantamaan vastoinkäymisiä. Mitä te valitatte? Tällä hetkellä voisi puukkoni olla kurkussanne, tai teidän puukkonne minun kurkussani, sillä sitähän te tavoititte, hyvä ystävä.
Hänen onnistui iloisuudellaan ja ivallaan saada Watson-parka elpymään ja ottamaan viipaleen kanaa ja lasillisen viiniä. Mutta kun kynttilä oli palanut, kun heidän täytyi nukkuakseen oikaista permannolle ja pitää seinää tyynynä niin heidän asemansa tuskallinen ja naurettava puoli ilmeni heille selvästi. Ja he vaipuivat levottomana uneen.
Aamulla Watson heräsi keho jäykkänä ja vilusta väristen. Varovainen liikunta herätti hänen huomiotaan: Sherlock Holmes oli polvillaan ja tarkasti kumarassa suurennuslasin avulla lattialla olevaa tomua ja näki valkoisella liidulla kirjoitettuja, melkein hävinneitä numeroita. Hän kirjoitti ne muistikirjaan.
Watsonin seurassa, jota tämä toimi erikoisesti innostutti, hän tarkasti jokaisen huoneen, ja kahdesta muusta huoneesta hän löysi samanlaisia numeroita. Hän löysi myös kaksi ympyrää tammilaudoituksessa, nuolen marmorilaatasta, ja neljä numeroa neljästä porrasaskelmasta.
Hetken kuluttua Watson sanoi hänelle:
— Ovatko numerot oikeita?
— Oikeita, en tiedä, vastasi Sherlock, joka tällaisten löytöjen vuoksi oli jälleen tullut hyvälle tuulelle, — joka tapauksessa ne merkitsevät jotain.
— Jotain aivan selvää, sanoi Watson, — ne ilmoittavat kuinka monta laattaa on lattiassa.