* * * * *
Kello kolme julkaisi l'Echo de France iltapainoksessaan seuraavan uutisen:
"Tänä aamuna, herra Thénard, 16:nnen kaupunginosan poliisikamarin komisario vapautti Sherlock Holmesin ja Watsonin, jotka Arsène Lupin oli sulkenut paroni d'Hautrec-vainajan asuntoon, jossa he viettivät miellyttävän yön.
Kun heidän matkatavaransa sitä paitsi varastettiin, ovat he nostaneet kanteen Arsène Lupinia vastaan.
Arsène Lupin tyytyen tällä kertaa antamaan heille pienen läksytyksen, pyytää heitä olemaan pakottamatta häntä ryhtymään ankarampiin toimenpiteisiin."
— Joutavia! huudahti Sherlock Holmes, rutistaen sanomalehden käsissään, — pelkkiä kujeita! Muusta en minä Lupinia syytä, hän on lapsellinen. Suuri yleisö luottaa liian paljon häneen. Tuo mies on liiaksi katupoikamainen.
— Te, Sherlock, pysytte siis yhtä tyynenä?
— Yhtä tyynenä, vastasi Holmes äänellä, jossa kajahti mitä ankarin suuttumus. — Miksi suotta kiivastuisin? Minä olen aivan varma siitä, että minä saan sanoa viimeisen sanan.
VÄHÄN VALOA PIMEYTEEN
Olkoon mies kuinka karaistu tahansa — ja Sherlock Holmes oli sellainen, jota vastoinkäyminen ei voi kukistaa — niin kuitenkin olemassa hetkiä, jolloin uhkarohkeinkin tuntee tarvetta koota voimansa ennen kuin hän uudelleen lähtee uhmailemaan taisteluonnea.