— Minä pidän tänään lepopäivän, hän sanoi.
— Ja minä?
— Te, Watson, saatte ostaa päällysvaatteita ja alusvaatteita täydentääksenne pukuvarastoamme. Sillä aikaa minä lepään.
— Levätkää te, Holmes. Minä valvon.
Watson lausui nämä sanat juhlallisesti kuin vahtisotilas, joka on asetettu ulommalle vahtipaikalle ja joka on suurimmassa vaarassa. Hänen vartalonsa oikeni. Rypistäen silmäkulmiaan hän kulki edes takaisin pienessä hotellihuoneessa, jonka he olivat valinneet asunnokseen.
— Valvokaa, Watson. Minä sillä välin valmistan taistelusuunnitelman, joka paremmin soveltuu vastustajaamme. Katsokaahan, Watson, me olemme erehtyneet Lupinista. Meidän täytyy alkaa asiat aivan alusta.
— Vaikkapa sitä kauempaakin. Mutta onko meillä kylliksi aikaa?
— Yhdeksän päivää, vanha veikko! Siinä on viisi liikaa.
Koko iltapäivän englantilainen tupakoi ja nukkui. Hän ryhtyi vasta seuraavana päivänä toimiin.
— Watson, minä olen valmis, nyt lähdemme liikkeelle.