— Olen, aivan tottunut, vastasi herra Stickmann saksalaisella korostuksella.
Näin ollen tehtiin piankin sopimus ja Destange ryhtyi heti työhön uuden sihteerinsä kanssa.
Sherlock Holmes oli päässyt minne tahtoi.
Päästäkseen Lupinin valvonnan alta ja siihen taloon, jossa Lucien Destange asui tyttärensä Clotilden seurassa, täytyi kuuluisan salapoliisin sukeltaa tuntemattomaan piiriin, käyttää kaikkia salakeinoja, saavuttaa mitä erilaisimpien nimien suojassa monen monituisten henkilöiden suosio ja luottamus, lyhyesti sanoen, elää kahden vuorokauden sisällä mitä vaiherikkainta elämää.
Hän oli saanut tietää seuraavaa: herra Destange jonka terveys oli huononpuoleinen ja joka kaipasi lepoa, oli vetäytynyt syrjään kaikista puuhista ja eleli rakennustiedettä käsittelevien kirjojen seurassa. Häntä ei mikään muu huvittanut kuin vanhojen, tomuisten kirjojen selaileminen.
Mitä tulee hänen tyttärensä Clotildeen, niin pidettiin häntä hiukan omituisena. Hän pysyi aina huoneissaan, kuten isänsäkin, mutta toisessa päässä taloa, eikä koskaan käynyt ulkona.
Tämä kaikki, hän ajatteli kirjoittaessaan luetteloon herra Destangen luettelemien kirjojen nimiä, ei ole vielä mitään varmaa, mutta askel eteenpäin! Minun täytyy täten päästä selville muutamista jännittävistä kysymyksistä: onko herra Destange Arsène Lupinin kanssarikollinen? Tapaavatko he toisensa? Löytyykö enää noita kolmea taloa koskevia piirustuksia? Enköhän noiden paperien kautta saa käsiini toisten talojen piirustuksia, joissa myös on salaisia käytäviä, ja jotka Lupin on varannut itseään varten.
Herra Destange Arsène Lupinin kanssarikollinen! Tuo kunnioitettu mies, kunnialegioonan upseeri, toimisi yhdessä varkaan kanssa, sitä oli hyvin vaikea otaksua. Sitä paitsi, vaikka otaksuisikin tämän kanssarikollisuuden mahdolliseksi, niin miten herra Destange olisi kolmekymmentä vuotta aikaisemmin voinut aloittaa sen, mitä Arsène Lupin, joka silloin makasi kehdossaan, tulisi tekemään?
Samapa se! Englantilainen ryhtyi tutkimaan. Hänen verraton vainunsa, tuo hänelle erikoinen vaisto sanoi, että jokin salaisuus oli tähän kätkettynä. Hän aavisti sitä pienistä seikoista, joille hän ei voinut antaa selvää muotoa, mutta joiden vaikutuksen hän tunsi heti taloon astuessaan.
Toisen päivän aamuna ei hän vielä ollut tehnyt mitään mieltäkiinnittävää löytöä. Kello kaksi hän ensi kertaa näki Clotilde Destangen, joka tuli kirjastoon kirjaa hakemaan. Hän oli noin kolmenkymmenenvuotias, ruskeatukkainen, hidasliikkeinen ja hiljainen, ja hänen kasvoillaan oli välinpitämätön ilme, joka on kaikilla niillä, jotka elävät paljon omissa ajatuksissaan. Hän vaihtoi muutaman sanan herra Destangen kanssa, ja poistui katsahtamattakaan Holmesiin.