Hän katsoi.

Vaaleatukkainen nainen oli siellä, hänen edessään kätensä ulottuvilla.

Hän sammutti lampun ja sytytti sähkön. Ensi kerran Holmes saattoi nähdä hänen kasvonsa täydessä valossa. Hän vavahti. Nainen, jonka hän oli saanut käsiinsä niin monien keinojen ja tuumailujen kautta, olikin Clotilde Destange.

* * * * *

Clotilde Destange, paroni d'Hautrecin murhaaja ja sinisen timantin varastaja! Clotilde Destange, Arsène Lupinin salaperäinen ystävä! Siis vaaleatukkainen nainen!

Hitto vieköön, hän ajatteli, olenpa minä suuri aasi. Siksi, että Lupinin ystävätär on vaaleatukkainen ja Clotilde ruskeatukkainen, en ole ajatellutkaan yhdistää noita naisia! Ikään kuin vaaleatukkainen nainen voisi pysyä vaaleatukkaisena paroni murhan ja timantin varastamisen jälkeen!

Holmes näki osan komeasta huoneesta, joka oli koristettu kirkasvärisillä kankailla ja kallisarvoisilla koruesineillä.

Kaareva mahonkisohva oli matalalla korokkeella. Clotilde istui sillä peittäen käsillään kasvonsa.

Ja hetkisen kuluttua Holmes huomasi hänen itkevän. Suuria kyyneleitä vieri hänen kalpeille poskilleen, ne valuivat suuta kohden ja putosivat samettivaipalle. Ja uusia kyyneleitä seurasi loppumattomiin ikään kuin valuen ehtymättömästä lähteestä. Mikä surullinen näky oli tuo syvä ja altistunut epätoivo, joka ilmeni kyynelten hitaassa virrassa.

Mutta ovi aukeni hänen takanaan. Arsène Lupin astui sisään.