Ja hän teki seuraavan johtopäätöksen:
— Siis uusi salaovinen talo. Tämäkin epäilemättä Destangen rakentama! Minun täytyy nyt käyttää hyväkseni tuloani ja tarkastaa kaapin sisältöä… saadakseni tietää muistakin salaovisista taloista.
Holmes nousi parvekkeelle ja piiloutui kaidepuun peitteiden taakse.
Siellä hän pysytteli iltaan asti. Palvelija tuli sammuttamaan sähkön.
Tuntia myöhemmin englantilainen sytytti sähkölamppunsa ja meni
kaappia kohden.
Hän tiesi jo ennestään että siellä oli vanhoja rakennustieteellisiä papereita, salkkuja, kustannusarvioita ja tilikirjoja. Taaempana oli rivi kirjekansioita, jotka oli järjestetty vuosilukujen mukaan.
Hän otti vuoron perään viimeisten vuosien luettelot ja heti hän tarkasti loppuluettelon etsien varsinkin H-kirjaimen kohdalta. Lopulta hän löysi sanan Harmingeat, sen vierestä numeron 63, etsi sivulta 63 ja näki siinä:
"Harmingeat, 40, Chalgrin-katu."
Sitten seurasi selostus lämpöjohdoista, jotka oli valmistettu tätä taloa varten. Ja sivussa oli seuraava huomautus: "Katso salkkua M.B."
— Nyt tiedän, hän sanoi, — salkku M.B. on se, jota etsin. Sen avulla saan tiedon Lupinin nykyisestä asunnosta.
Vasta aamulla hän löysi eräästä luettelosta tämän kuuluisan salkun.
Siihen kuului viisitoista lehteä. Yhdessä oli selitys herra Harmingeatin talosta Chalgrin-kadun varrella. Toinen selitteli niitä töitä, jotka oli suoritettu herra Vatinelille, talonomistajalle, Chapeyron-katu 25:ssä. Kolmas kuului paroni d'Hautrecille, Henri-Martin-puistokatu 134, neljäs koski Crozonin linnaa, ja loput kahtatoista eri taloa Pariisissa.