Herra Destange oli jo kirjastossa. He tekivät hetkisen yhdessä työtä ja Holmes etsi tekosyytä päästäkseen Clotilden huoneeseen, kun nuori tyttö astuikin sisään, toivotti hyvää huomenta isälleen, istahti pieneen saliin ja alkoi kirjoittaa.
Omalta paikaltaan Holmes näki, miten hän vuoroin kumartui kirjoittamaan, vuoroin mietiskeli kynä koholla. Holmes odotti, sitten hän otti erään kirjan käteensä ja sanoi herra Destangelle:
— Tuossapa juuri on kirja, jonka neiti Clotilde on pyytänyt tuomaan hänelle heti kun se vain osuu käsiini.
Hän meni pieneen saliin ja asettui Clotilden eteen siten, että hänen isänsä ei voinut nähdä ja sanoi:
— Minä olen Stickmann, herra Destangen uusi sihteeri.
— Vai niin! sanoi Clotilde liikahtamattakaan. — Minun isäni on siis vaihtanut sihteeriä?
— Oh, neiti, ja minä haluaisin puhella kanssanne.
— Olkaa niin hyvä ja istukaa, minä olen lopettanut.
Hän lisäsi muutaman sanan kirjeeseensä, kirjoitti nimensä sen alle, sulki kuoren, työnsi paperit syrjään, nosti puhelimen kuulokkeen, sai yhdistetyksi ompelijattarelleen, pyysi häntä jouduttamaan valmiiksi matkaviittaa, jonka hän kiireesti tarvitsi ja kääntyi vihdoin Holmesin puoleen:
— Nyt olen palveluksessanne. Mutta eikö meidän keskustelumme voi tapahtua isäni läsnäollessa?