Nuori nainen lausui tämän lauseen jyrkästi ja Holmes huomasi hänen olevan varuillaan.
— Samapa se, minä ryhdyn suoraan asiaan. Siis: viisi vuotta sitten tapasi isänne sattumalta Maxime Bermondin, joka esitteli itsensä rakennusmestarina… tai arkkitehtina, kumpana, en voi varmasti sanoa. Pääasia on, että herra Destange mieltyi tähän nuoreen mieheen ja kun hänen terveydentilansa ei enää sallinut hänen hoitaa kaikkia yrityksiään, niin uskoi hän herra Bermondin huostaan muutamien tilausten suorituksen, jotka hän oli ottanut vanhoilta liiketuttaviltaan vastaan, ja jotka näyttivät soveltuvan hänen uuden työtoverinsa tehtäviksi.
Sherlock vaikeni. Hänen mielestään oli nuori tyttö tullut kalpeammaksi. Tämä vastasi kuitenkin aivan tyynesti:
— Minä en tunne asioita, joita minulle selitätte, enkä ymmärrä, miten ne voisivat kiinnostaa minua.
— Siten, neiti, että herra Maxime Bermondin oikea nimi on, kuten te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, Arsène Lupin.
Clotilde purskahti nauruun.
— Se ei ole mahdollista! Arsène Lupin? Herra Maxime Bermondin nimi
Arsène Lupin?
— Kuten minulla on kunnia sanoa, neiti, ja koska te ette tahdo ymmärtää puolinaista puhettani, niin lisään, että Arsène Lupin on, täyttääkseen aikeensa, täällä löytänyt ystävän, enemmän kuin ystävän, sokean ja… intohimoisesti kuuliaisen rikostoverin.
Clotilde nousi, ja vailla mielenliikutusta tai ainakin niin suuressa määrässä hilliten itseään, että Holmes hämmästyi, hän lausui:
— Minä en käsitä teidän käytöksenne tarkoitusta, enkä tahdokaan sitä tietää. Minä pyydän sen vuoksi teitä vaikenemaan ja poistumaan täältä.