— Mikä?
— Se, minkä minä valitsen.
— Turhia sanoja! Teidän vangitsemistanne voi pitää jo tapahtuneena.
— Sitä se ei ole.
— Siis?
— Siis minä pidän sinisen timantin.
Holmes veti kellonsa esiin.
— Kello on kymmentä vaille kolme. Kello kolme kutsun Ganimardin tänne.
— Meillä on siis kymmenen minuuttia aikaa lörpötelläksemme. Käyttäkäämme sitä hyväksemme, herra Holmes, ja tyydyttääksenne tavatonta uteliaisuuttani, niin sanokaa minulle, miten olette saanut käsiinne minun nimeni ja osoitteeni Félix Daveyna.
Koko ajan pitäen silmällä Lupinia, jonka hyvä tuuli teki hänet rauhattomaksi, Holmes suostui mielellään antamaan tämän pienen selityksen, sillä se tyydytti hänen itserakkauttaan, ja sanoi: