— Osoitteenne? Sen sain vaaleatukkaiselta naiselta.
— Clotildeltä!
— Häneltä itseltään. Muistelkaahan… eilisaamuna… kun aioin ryöstää hänet autolla, hän soitti ompelijattarelleen.
— Aivan oikein.
— No niin, myöhemmin ymmärsin, että tuo ompelijatar olittekin te. Ja viime yönä laivalla pinnistäen muistia, jonka erinomaisesta terävyydestä rohkenen ylpeillä, onnistui minun saada selville puhelinnumeronne viimeiset numerot… 73. Siten, omistaessani teidän korjaamienne talojen luettelon, onnistui minun helposti Pariisiin tultuani, tänä aamuna kello kahdeksan, etsiä ja löytää puhelinluettelosta Félix Daveyn nimi ja osoite. Päästyäni selville tästä nimestä ja osoitteesta pyysin apua herra Ganimardilta.
— Mainiota! Verratonta! Minä en voi muuta kuin ihailla teitä. Mutta minä en tiennyt, että te tulitte Havren junalla. Miten te pääsitte Pääskysestä pakenemaan?
— Minä en paennut.
— Mutta…
— Te olitte antanut kapteenille määräyksen, että hänen ei tulisi saapua Southamptoniin ennen kuin kello yksi yöllä. Minä tulin sinne kello kaksitoista. Minä ennätin siis Havren laivaan.
— Pettikö kapteeni minut? Se ei ole otaksuttavaa.