— Ei hän pettänyt teitä.
— Miten siis?
— Vaan hänen kellonsa.
— Hänen kellonsako?
— Niin, hänen kellonsa, jonka panin käymään tuntia edelle.
— Miten?
— Mitenkö kello saadaan käymään edelle. Vääntämällä viisaria. Me puhelimme istuen vieretysten, minä kertoilin hänelle huvittavia juttuja… Toden totta, hän ei huomannut mitään.
— Hyvä, hyvä, keinonne oli hyvä, minä aion sitä vast'edes käyttää.
Mutta seinäkello, joka riippui hytin seinällä?
— Seinäkellon siirtäminen oli paljon vaikeampaa, sillä jalkani olivat sidotut, mutta se merimies, joka vartioi minua kapteenin poissaollessa siirsi ystävällisesti viisaria.
— Hän? Ei suinkaan! Miten hän siihen suostui?