— Sitten en liikahda. Minulla ei ole mitään tehtävää vankilassa.
— Tehän olette hullu?
— Eikö minulla ollut kunnia ilmoittaa teille, että minulla oli tärkeä vierailu tehtävänä?
— Lupin!
— Ganimard, vaaleatukkainen nainen odottaa minua, ja te luulette minua niin epähienoksi, että jätän hänet levottomana odottamaan? Hieno mies tekisi siinä raukkamaisesti.
— Kuulkaahan, Lupin, sanoi tarkastaja, jota tämä pilailu alkoi ärsyttää, — minä olen tähän asti ollut teitä kohtaan tavattoman hienotunteinen. Mutta kaikella on rajansa. Seuratkaa minua.
— Mahdotonta. Minun täytyy mennä tapaamaan erästä henkilöä ja minä menen.
— Viimeisen kerran?
— Mah-do-ton-ta.
Ganimard viittasi. Kaksi miestä nosti Lupinin syliinsä. Mutta he päästivät hänet piankin vapaaksi parahtaen tuskasta: Lupin pisti molemmilla käsillään pitkät neulat heidän kehoihinsa.