Ganimard avasi yhteen kouristuneet sormet. Kanta oli kääntynyt sisäänpäin, ja kannan keskellä välkkyi sininen timantti.
— Perhana, mutisi Ganimard aivan ällistyneenä, — nyt en ymmärrä enää mitään.
— Ja luovutte kai epäilemästä Lupin parkaa? ilkkui herra Dudouis.
Ganimard oli hetken vaiti, mietti, ja sanoi merkitsevällä äänellä:
— Juuri sen vuoksi, etten enää ymmärrä mitään, epäilenkin Arsène
Lupinia.
* * * * *
Näihin tuloksiin pääsi oikeuslaitos tutkiessaan tätä omituista rikosta. Tulokset olivat epävarmoja, sekavia, eivätkä seuraavat tutkimukset tehneet niitä varmemmiksi eikä selvemmiksi. Antoinette Bréhatin tulo ja meno pysyi yhtä selittämättömänä kuin vaaleatukkaisen naisenkin, eikä sen selvempää saatu siitä, kuka oli tuo salaperäinen kultakutrinen olento, joka oli surmannut paroni d'Hautrecin, eikä ollut ottanut hänen sormestaan kuuluisaa timanttia, joka oli kuulunut Ranskan kuningaskruunuun.
Kaiken lisäksi hänen herättämänsä kiinnostus antoi koko rikokselle pelottavan leiman, ja se saattoi yleisen mielipiteen aivan kiehumaan uteliaisuudesta.
* * * * *
Paroni d'Hautrecin perilliset eivät voineet olla käyttämättä hyväkseen tämän kautta syntynyttä mainosta. He panivat Henri-Martin-puistokadun varrella, itse palatsissa toimeen huonekalujen ja muiden esineiden näyttelyn ennen huutokauppakamariin vientiä. Uudenaikaisia, keskinkertaisia huonekaluja, esineitä, joilla ei ollut taiteellista arvoa… mutta keskellä huonetta granaatin värisellä sametilla verhotulla jalustalla, lasikuvun alla ja kahden poliisin vartioimana kimalteli sormus, jossa oli sininen timantti.