— Joutavia, huudahti Sherlock, naputtaen pöytään, — minulle ei pidä kertoa sellaisia typeryyksiä. Tyhmät voivat mennä sellaiseen ansaan, mutta ei sellainen vanha kettu kuin minä olen.
— Mitä se tietää?
— Se tietää, että…
Holmes vaikeni hetkeksi ikään kuin tehostaakseen vaikutelmaa. Lopulta hän lausui:
— Se sininen helmi, joka löydettiin hammastahnasta, oli väärä. Oikea on teidän hallussanne.
Arsène Lupin oli hetkisen vaiti, mutta sitten hän sanoi aivan yksinkertaisesti katsoen suoraan englantilaiseen:
— Te olette terävä mies.
— Terävä mies, eikö olekin, alleviivasi Watson aivan suunniltaan ihastuksesta.
— Niin, vakuutti Lupin, — kaikki selviää, kaikki saa oikean muotonsa. Ei ainoakaan tutkintotuomari, ei ainoakaan sanomalehtimies, jotka ovat tätä asiaa pohtineet, ole päässyt noin pitkälle totuutta kohden. Tämä on ihmeellinen todistus teidän vaistostanne ja loogisuudestanne.
— Mitä vielä! sanoi englantilainen mielissään saadessaan kuulla tunnustuksen sellaisen tuntijan suusta, — ei tarvinnut muuta kuin miettiä asiaa.