— Täytyi osata miettiä, ja niin harvat sitä osaavat! Mutta nyt kun olettamusten alue on ahtaampi ja maaperä on valmistettu…
— No niin, nyt minun ei tarvitse muuta kuin tietää, miksi nuo kolme seikkailua ovat tapahtuneet sellaisissa paikoissa kuin Clapeyron-katu 25, Henri-Martin-puistokatu 134 ja Crozonin linna. Siinä on koko solmu. Loppu on vain jonnin joutavaa, kuin arvoitusten selittely lapsille. Eikö se ole teidänkin mielipiteenne?
— Se on minun mielipiteeni.
— Siinä tapauksessa, herra Lupin, on minun turhaa sanoa uudelleen, että kymmenen päivän päästä tehtäväni on täytetty?
— Niin, kymmenessä päivässä saatte koko totuuden selville.
— Ja te olette vankina.
— En.
— Ettekö?
— Jotta minä joutuisin vangiksi, täytyisi tapahtua niin mahdottomia asioita, kokonainen sarja niin hämmästyttäviä tapahtumia, että minä en voi otaksuakaan sellaista mahdollisuutta.
— Sen, mitä eivät olosuhteet eivätkä epäsuotuisat sattumat voi saada aikaan, sen voi mies omalla tahdollaan ja päättäväisyydellään luoda, herra Lupin.