9.
Voinee sanoa, että ihmisille tapahtuu vain sitä, mitä he tahtovat itselleen tapahtuvan. Meillä on tosin vain heikko vaikutus useihin ulkonaisiin tapahtumiin; mutta meillä on voimakas mahti siihen, minkälaisiksi nämä tapahtumat meissä muuttuvat, s.o. tapahtuman yliaistiseen osaan, joka on kaikkien tapahtumien valoisa ja kuolematon osa. On tuhansia olentoja, joissa tämä yliaistinen, joka pyrkii syntymään kaikesta rakkaudesta, jokaisesta onnettomuudesta tai jokaisesta kohtauksesta, ei ole voinut elää hetkeäkään, ja he ovat kuin tuuliajolla virran mukana. On taas toisia, joissa kuolematon osa sulattaa itseensä kaikki, ja he ovat kuin saaria meressä, sillä he määräävät sisäisiä kohtaloitaan, ja todellinen kohtalo on sisäinen kohtalo. Useimpien ihmisten elämän synkentää ja kirkastaa juuri se, mitä heille tapahtuu; mutta niiden sisäinen elämä, joista puhun, vain kirkastaa kaikki, mitä heille tapahtuneekin. Jos rakastat, ei tämä rakkaus ole osana kohtalostasi, vaan se itsetietoisuus, jonka tapaat tämän rakkauden pohjalla, on uudestaan muodostava elämäsi. Jos sinua on petetty, niin ei petos itsessään merkitse mitään, vaan se anteeksiantamus, jonka se on synnyttänyt sielussasi, ja tämän anteeksiantamuksen enemmän tai vähemmän yleinen, enemmän tai vähemmän ylevä, enemmän tai vähemmän harkitseva luonne on kääntävä olemassaolosi kohtalon rauhallisen ja kirkkaamman puolen suuntaan, jossa olet näkevä paremmin kuin jos sinulle olisi pysytty uskollisena. Mutta jos ei petos ole saattanut sinua suoremmaksi, luottamustasi suuremmaksi, rakkauttasi laajemmaksi, niin on sinua petetty aivan hyödyttömästi, ja voit sanoa itsellesi, ettei mitään ole tapahtunut.
10.
Älkäämme unohtako, ettei meille tapahdu mitään, mikä ei ole samanluontoista kuin me itse. Jokainen sattuma, joka ilmenee, ilmenee meidän sieluumme tavallisten ajatusten muodossa, eikä mitään tilaisuutta urotyöhön ole tarjoutunut sille, joka ei ole ollut sankari hiljaisuudessa ja huomaamatta jo vuosikausia. Kiipeä vuorille ja laskeudu takaisin kylään, vaella maailmanääriin tai kierrä omaa taloasi, olet tapaava vain itsesi näillä satunnaisilla teillä. Jos Juudas pistäytyy ulos tänä iltana, niin hän menee Juudaksen luo ja keksii tilaisuuden pettää, mutta jos Sokrates avaa ovensa, niin hän tapaa kynnyksellä nukkuvan Sokrateen ja saa tilaisuuden olla viisas. Meidän sattumamme kiertelevät ympärillämme kuten mehiläiset kekoa alkaessaan parveilla. Ne odottavat, että kuningatar-aate viimeinkin tulisi esille sielustamme; ja kun se on tullut esille, parveilevat ne sen ympärille. Valehtele, ja valheita kiirehtii paikalle. Rakasta, ja joukko tapahtumia väräjää rakkaudesta. On ikäänkuin kaikki odottaisi vain sisäistä merkkiä, ja jos sielusi tulee viisaammaksi illan lähetessä, niin tulee sen aamulla hankkima onnettomuuskin lempeämmäksi.
11.
Suuria sisäisiä tapahtumia ei koskaan satu niille, jotka eivät ole tehneet mitään niitä synnyttääkseen; ja kuitenkin jokainen pieninkin elämän sattuma kätkee itseensä suuren sisäisen tapahtuman siemenen. Mutta nämä tapahtumat ovat oikeuden orjia, ja jokainen ihminen saa ansaitsemansa osan saaliista. Meistä tulee juuri se, mitä keksimme meille sattuvasta onnesta ja onnettomuudesta; ja Onnettaren odottamattomimmat oikutkin tottuvat ottamaan meidän ajatuksiemme muodon. Kohtalon vaatteet, aseet ja koristukset ovat löydettävissä meidän sisäisestä elämästämme, jos Sokrates ja Tersites kadottavat ainoan poikansa, on kuitenkin ero Sokrateen ja Tersiteen onnettomuuden välillä. Itse kuolemakin, jota luullaan aina muuttumattomaksi, esiintyy toisin tavoin, toisin elein, toisin kyynelin hyvien kuin pahojen asuntoon. On niinkuin onnettomuus tai onni puhdistuisi ennenkuin se koputtaa viisaan ovelle, ja niinkuin se painaisi päänsä alas astuessaan keskinkertaiseen sieluun.
12.
Sitä mukaa kuin tulemme viisaiksi, vapaudumme muutamista vaistomaisista kohtaloistamme. Jokaisessa olennossa on eräänlainen viisaudenkaipuu, joka voisi muuttaa tietoisuudeksi useimmat elämän sattumista. Ja se, joka on muuttunut tietoisuudeksi, ei kuulu enää vihamielisiin valtoihin. Kärsimys, jonka sielusi on muuttanut lempeydeksi, anteeksiantamukseksi, alistuvaksi hymyksi, on kärsimys, joka ei palaa yliaistisitta koristuksitta; ja virhe ja erehdys, joita olet katsonut kasvoista kasvoihin, ovat virhe ja erehdys, jotka eivät enää voi sinua vahingoittaa ja jotka eivät enää voi vahingoittaa muita.
Vaiston ja kohtalon välillä vallitsevat katkeamattomat siteet. Ne kannattavat toinen toistansa, ja ne kulkevat käsi kädessä tarkkaamattoman ihmisen ympärillä. Mutta jokainen olento, joka osaa itsessään vähentää vaiston sokeaa voimaa, vähentää ympärillään kohtalon voimaa. Näyttää siltä kuin hän loisi jonkunlaisen rauhanmajan, sitä loukkaamattomamman, mitä viisaampi hän on, ja niiden, jotka sattumalta joutuvat tämän saavutetun tietoisuuden kirkastettuun vyöhykkseeseen, ei tarvitse ollenkaan pelätä sattumaa, niin kauan kuin oleskelevat tässä vyöhykkeessä. Aseta Sokrates ja Kristus Atridien joukkoon, ja Orestia ei tapahdu niin kauan kuin he ovat Agamemnonin palatsissa, ja jos he olisivat istuutuneet Jokasten asunnon kynnykselle, ei Oidipus olisi ryhtynyt silmiään puhkaisemaan. On onnettomuuksia, joita kova kohtalo ei uskalla panna toimeen sielun läsnäollessa, joka on voittanut ne useammin kuin kerran, ja sivuitsekulkeva viisas keskeyttää monta murhenäytelmää.
13.