»Te saatatte rimpuilla sitä vastaan, mutta kaikki tekee työtä minun hyväkseni. Tuuli puhuu puolestani, tähdet haastelevat puolestani; ne tutkivat teitä silmien lailla. Ne kertovat minulle, millainen olette. Se on kuin joki. Se tempaa teidät mukaansa. Se kuljettaa teitä muassaan. Se kiidättää teitä vuorilla ja tasangoilla. Vie teitä valtamerta kohti. Ymmärrättekö? Se vie teitä rakkauteen. Se avaa teidän sydämenne, ja te tajuatte rakkauden kuten ihminen, kun valtameri ryöpsähtää hänen silmillensä.»
Äänettömästi tyttö rukoili, ettei hänen sydämensä jyskytys panisi hänen koko ruumistansa vapisemaan.
»Sanokaahan», pyysi Jerry, »luuletteko voivanne kestää minua vastaan. Ei; teidän ei tarvitse vastata. Minä kaipaan teitä; ja minä saan teidät omakseni — vaikka kaikki hornan voimat olisivat vastassani! Katsokaahan tänne, tyttö!»
Ja sitten Nancy arvasi Jerryn kallistuvan katsomaan hänen kasvoihinsa ja tunsi, ettei hän rohjennut näyttää Jerrylle silmiänsä. Väkevästi ponnistaen hän sulki silmänsä, raotti huuliansa luonnollisen näköisesti ja alkoi hengittää syvään, säännöllisesti.
Ja Aikenin katsoessa häneen hän näytti nukkuvan syvää, sikeätä unta.
Aiken ponnahti pystyyn, ja samassa Nancy avasi silmänsä, oikaisihe istumaan suorana ja hieroi huolellisesti unen jäljet silmistään.
»Te puhutte tosiaankin sangen hyvin», kehui hän.
XVIII luku
Jerry lähtee
Tämä selittää riittävästi, minkätähden Jerry marssi leiriin pitkin askelin ja pää kumarassa. Terävästi komentaen hän määräsi retkikunnan lähtemään liikkeelle.