Mielihyvin olivat toiset valmiit keskeyttämään ottelun kootaksensa sekaisin kolhittuja ajatuksiansa; ja niinpä he jäivät seisomaan, huohottaen ja pyyhkien verta kasvoistaan, ja katselivat kiukkuisina Groganin hyökkäystä.
Alku kävikin Groganille sangen hyvin. Jerryn käsivarret olivat väsyneet — liian väsyneet iskeäkseen tavalliseen kuulannopeaan tapaansa. Ja muutamien viime sekuntien aikana hän lisäksi oli kolhinut sellaisten miesten kasvoja, jotka eivät ollenkaan osanneet väistyä eikä kumartaa hyväksyttyyn tapaan. Mutta kun hän tähtäsi sivalluksen kimppuunsa karkaavaan Groganiin, niin roteva vastustaja osittain torjui iskun voiman, antaen sitten päänsä heilahtaa heikentyneen iskun mukaan. Se sivallus ei edes vähääkään järkyttänyt häntä, ja syöksyessänsä eteenpäin hän täräytti oikean nyrkkinsä ankarasti Jerryn kylkiluille, samalla huitaisten hirvittävän survaisun vasemmalla nyrkillänsä hänen keskiruumiiseensa. Isku kirjaimellisesti nosti Jerryn ilmaan ja paiskasi hänet tärähtäen seinää vasten. Siinä hän hoippui, ja Grogan valmistautui antamaan lopullisen täräyksen, kallistui kauas taaksepäin ja heilautti sitten oikeata kättänsä, muuttaen asentoansa viimeistä, huumaavaa iskua varten.
Mutta —
Horjuva ja huojuva olento väisti, ja tupertava survaisu suhahti Jerryn olkapään ylitse. Ohi menneen iskunsa voimasta Grogan kallistui eteenpäin, pyörähti sitten ympäri kissamaisen nopeasti ja ehti parhaiksi näkemään, kuinka pienempi mies suuntasi vasemmalla kädellään pitkän, matalan sivalluksen häntä kohti.
Groganin torjuva käsi laskeutui alaspäin. Mutta sivallus ei osunut, ei edes hipaissut hänen suojaavaa kyynärvarttansa, vaan keskeytyi puolivälissä. Samalla hetkellä Aikenin jalat astahtivat tanssiaskeleen, joten hän näytti leijailevan likemmäksi, hänen oikea kätensä heilahti ylöspäin, hänen nyrkkinsä kiertyi —
Ja sitten laipio romahti Groganin päähän.
XXI luku
Viimeinen skottilainen
Varmastikin se oli laipio. Grogan ei tuntenut kipua eikä tärähdystä leuassaan, johon salamannopea, kiertynyt nyrkki nähtävästi oli tähdätty. Sensijaan kolahti hänen takaraivoonsa kuvottava, raskas jysäys. Samassa joku sammutti kaikki valot, ja lattia lennähti ylöspäin ja tärähti hirvittävän voimakkaasti hänen kasvoihinsa, ikäänkuin laipion putoaminen ei olisi riittänyt.
Myöhemmin — joku polki kantapäällänsä Groganin niskaa. Hän tuli tajuihinsa ja ihmetteli, miten herätyskello oli saattanut pudota hänen vuoteensa kohdalla olevalta hyllyltä, ja vasta useiden sekuntien kuluttua hän käsitti, mitä oli tapahtunut. Hän ryömi syrjään. Hän näki sekavan ottelun telmeen, näki pöydän kellahtavan kumoon ja räsähtävän kyljelleen, ja sitten Grogan lähti noutamaan lainvalvoja Bud Levineä, sillä omaisuuden suojelemisen vaisto puhui voimakkaimmin hänen turtuneissa aivoissaan.