»He käyttävät nuijia.»
Lainvalvoja seisoi ovella revolveri kädessä.
»Onko ketään kuollut?»
»Lattia on täynnä vainajia.»
»Hyvä Jumala!» äänsi lainvalvoja hampaittensa välitse. »Ja minä kaupungissa sen tapahtuessa! Minä olen mennyt mies!»
Ja hän lähti juoksujalkaa Groganin kapakkaan. Groganin kapakkaan! Veritöihin johtavat riidat alkoivat tavallisesti siellä, mutta itse laukaukset ammuttiin jossakin muualla — esimerkiksi Kaljun myymälä oli suosittu paikka. Ei kukaan tiennyt, minkä tähden Grogania kohtaan oltiin niin kohteliaita, jollei syynä ollut rotevan, totisen, uhkaavan isännän herättämä pelko ja kunnioitus tai se, että pelättiin Groganin sulkevan kapakkansa ja poistuvan muualle, jos hänen pelisalissansa ammuskeltiin liiaksi.
»En minä välitä särjetyistä päistä», oli Grogan lausunut eräässä historiallisessa tilaisuudessa heitettyänsä ovesta kadulle kaksi mellastajaa kinan alkaessa, »enkä myöskään lattialle valuvasta verestä, mutta en salli parin hupsun, jotka käyttelevät revolverejansa kuin ruiskuntorvia ja kovin auliisti siroittelevat lyijyä ympärillensä, turmella taloani».
Mikäli lainvalvoja Bud Levine tiesi, olivat kaikki revolverinäytökset aikojen alusta alkaen olleet kiellettyjä Groganin kapakassa. Mutta nyt — Grogan itse verisenä ja murjottuna — ruumiita virumassa hänen kapakkansa lattialla — lopun täytyi olla käsissä!
Tuskin hän oli ehtinyt kadulle, kun hän jo erotti ensimmäiset Groganin kapakasta kantautuvat hälyäänet. Hän sivuutti sekatavarakaupan. Kalju oli kuullut tuttua tappelunmelskettä ja seisoi nyt myymälänsä ovella pää kallellaan — hän piti liikettänsä auki koko yön, ettei vain ainoatakaan kauppaa jäisi tekemättä. Mutta Levine alkoi vinhasti juosta, seisahtui Groganin ovesta tulvivaan keltaiseen valoon ja siirtyi sitten revolveri kädessä oviaukkoon.
Keskellä lattiata oli hurja tappelunmylläkkä. Jotkut kamppailijat olivat polvillaan, toiset pystyssä, joitakuita virui, kuten Grogan oli kertonut, pitkänään permannolla. Mutta ainoatakaan nuijaa ei ollut näkyvissä; ja muuan kaatuneista — itse roteva Punapää — reutoutui parhaillaan seisoalleen. Ja lisäksi kuului myllerryksen keskeltä, yskimisen, syljeksimisen, kiroilun ja kiljaisujen seasta nopeata läiskettä, joka hämmästyttävästi muistutti kämmenten taputusta — tai nyrkkien pauketta. Tappelijat milloin peräytyivät ulommaksi, milloin sulloutuivat ahtaammalle.