»Antakaa hänen olla», pyytelivät muutkin ja tunkeutuivat lähemmäksi.
»Välimme eivät ole vielä läheskään selvät.»
»Pysykää loitolla!» komensi Levine terävästi, ja hänen revolverinsa piirsi pienen kaaren. Se taikavoimainen liike sai miesjoukon peräytymään ikäänkuin aseesta olisi purskunnut suihku jääkylmää vettä.
»Ja te», jatkoi Levine ällistyneenä, sillä hän ei nähnyt ainoatakaan muukalaisen puoluelaista, »tulette mukaani. Te olette häirinnyt rauhaa!»
»Enpä, hitto soikoon, lähdekään!» vastasi hilpeä muukalainen. »Vastahan tämän ottelun ensimmäinen vuoro on päättynyt.»
»Suu kiinni — heti — ja ojentakaa kätenne!» komensi Levine.
Jerry kävi äkkiä vakavaksi.
»Jos asia on niin, ei minun auttane muu kuin lähteä mukaanne», sanoi hän.
Hän ojensi kätensä, ja näppärästi Levine naksautti toisella kädellänsä käsiraudat hänen ranteisiinsa.
Jerry kääntyi miehiin päin.
»Kaikista kurjista kauppaloista, korpirojukaupungeista ja pontikkakylistä on Numero Kymmenen kehnoin», lausui hän.