Tosinhan Jerry vaistomaisesti liikahti ovelle päin, heti kun raudat heltisivät, mutta hätkähtäen hän hillitsi itsensä. Hän vei lainvalvojan hänelle työntämän lasin huulilleen, hengitti sen tuoksua — ja laski sitten äkkiä lasin kädestään.
»Ei kai teillä sattumalta», virkkoi hän kaihoisesti, »ole selters-vettä?»
Lainvalvoja naurahti leveästi, palasi yhäti äänettömänä komerolle ja toi sieltä toisen pullon. Se oli soodasifooni.
»Näin se kelpaa», kehui Jerry.
»Kelpaa!» urahti Levine.
Vuoristoaavikon ainoat kaksi lasia skotlantilaista whiskyä valuivat hitaasti, liukkaasti, tasaisesti avariin suihin.
XXII luku
Kuutamossa
Jerry Aikenin sinä iltana poistuttua leiristä ei siellä muutamiin minuutteihin kukaan liikahtanut; sitten Kääpiö-Pete kohotti verkkaisesti leveitä hartioitaan ja tähysteli kuutamon petolliseen hämyyn.
»Mack!» kuiskasi hän.