Esimerkiksi se käsi, jonka hän läimäytti tarjoilupöytään, oli tosin päivettynyt kahvinruskeaksi, mutta siitä puuttui tärkein piirre, sillä alituinen käsineiden käyttäminen valkaisee karjanleimaajan kädenselkämyksen ja tekee sen usein pisamaiseksi, ikäänkuin kiehautetun näköiseksi. Ja kun lisäksi miehen silmiä eivät reunusta huikaisevan valkean hietikon tähyilemisestä johtuvat lukemattomat, variksenvarpaita muistuttavat rypyt ja kun hänen kyntensä eivät ole katkaistut suorakulmaisesti sormenpäitä vastaan, vaan pyöristyvät huolitelluiksi suipuiksi — kun sellaisia yksityiskohtia puuttuu, ei koko maailman naamioimiskyky pysty pettämään laitumienratsastajan silmää. Ja heti kun tulijan käsi läjähti tarjoilupöytään, pani kapakoitsijan silmä sen kaiken merkille ja sähkötti yhdellä vilkaisulla tietonsa kapakkasalin jokaiseen soppeen.
Tarkkaavat silmät soukkenivat yhä kapeammiksi.
Kummallista, että tulokas teki niin epäsuotuisen vaikutuksen. Hänen kasvonsa eivät totta kyllä olleet kauniit, mutta ne olivat avoimet, luodut hymyilemään ja vastustamattoman hyvänsävyiset. Hän oli keskimittainen tai keskikokoista lyhempikin; mutta hänen tukevat olkapäänsä ja joustavat askeleensa osoittivat, että hänellä oli hyvästi harjoitetut lihakset.
»Otatteko ryypyn kanssani, pojat?» tiedusti tämä rattoisa muukalainen, ja tarjoilupöydälle singahti kierivä ja välähtelevä viiden dollarin kultakolikko. Hän kääntyi katsomaan pitkin pöytäriviä. Hänen silmiinsä osui monta ilmeetöntä katsetta, jotka tähystivät hänen lävitsensä ja taaksensa. Hän olisi saattanut olla ihmisenmuotoinen utupatsas.
»Ette juo kanssani», tulkitsi Jerry, hämmästymättä nauraa virnottaen.
»Entä te, ystäväni?»
»Otin juuri äsken tuikun», murahti kapakoitsija ja pyyhki tarjoilupöytää katse yrmeästi alaspäin suunnattuna.
»Whiskyä», tilasi tulokas yhäti hilpeänä. Kohottaen sitten lasinsa, hän jatkoi: »Tämäpä on aavistamaton huvi, hyvät herrat; en totisesti odottanut saavani juoda yksin näin kaukana lännessä. Tässä riittää moneksi ryypyksi.»
Ja hän kulautti kurkkuunsa ääriään myöten täyden lasin.
Epämääräisiä olettamuksia väikkyi varjojen lailla karjamiesten silmissä. Tuossa huomautuksessa piili jonkunlainen loukkaus tai tekoloukkaus, mutta mahdotonta oli saada selkoa, mikä oli vieraan puheen ponsi, ja mainita, mikä siinä oli piikki. Miehet aprikoivat vakavina kuin härät.
»Herra ravintoloitsija», virkkoi rakastettava muukalainen tällä välin, »saanko puhua kanssanne pari sanaa kahden kesken?»